Kuva: Illan valot Paratiisisaarella.
Kävin viikon loman avajaisina Skorvössa. Tässä muutama kuva saaresta ja muista kävijöistä sunnuntaina lähtöä tekemässä. Itse tulin kaupunkiin vasta tiistaina.
Niin, ja pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että menomatkaan kului Inuk-merikajakilla 2.42, paluumatkaan 2.43, helpohkoa melontaa sivutuulessa. Kyllä tuo marssivauhti minulle riittää, sen edellyttämä teho ei ole niin suuri ettenkö voisi nauttia syksyisistä maisemista meloessani.
Ajantasaista kuvaa suositusta leirisaaresta, mukana aavistus talven hiipimisestä saarelle.
kalsarikelt saaressa ja törkeen hieno guutamo.. Huo ei varmaan tule lisää porukkaa ja pidot sen kun paranee (:
“Väki vähenee niin pidot paranee” – pätee nyt myös vesillä, kun veneliikenne on vähentynyt.
Raulin viikon takaisia kuvia kun katselee, niin näyttää siltä, että joku olis “eksynyt” ilmatäytteisellä kajakilla saareen? Näppärä varmaan V:bystä – tuskin pitemmillä retkillä?
Ehkä ens kerralla saareen omalla eskimomelalla.. (:
En kysynyt mistä kumikajakki oli tullut ja minne matkalla. Kalasteli Pikku-Skorvön itäpuolella, meloi sitten saarten välistä mantereen suuntaan.
Tuo tänne se eskimomela ni tehdään siitä
saunapuita. Jouduin palaamaan 90 luvun alun Zasteraan kun Paxka IV marathon melan säätömuhvi meni juntturaan. Zastera forever..
Oli hieno ruskaviikonloppu Porkkalassa. Ruska ei ollut vielä yhtä pitkällä kuin viikko sitten Kolovedellä. Perjantain kylmä pohjoistuuli kääntyi lauantaina lounaaseen ja keli lämpeni. Cafe Pampskatan oli auki ja tarjolla oli mm. appelsiinikakkua, nam. Ja aurinko paistoi. Ens viikonlopuksikin luvataan aurinkoista keliä ja ruska vaan paranee.
3.27 Aniaralla vastaseen. Rock. Holy Moses
Sammakkomiehen kuoltua ainut vanhankansan tietämä ennusmerkki jäättömästä talvesta on se jos Hannu kaivaa syksyllä Aniaran hyllystä.
Mieluummin ottaisin taas hiihto- ja luistelutalven, mutta onpahän ainakin keväällä melontakunnossa, jos talven vapaa-ajat kuluvat kajakin ohjaamossa.
Onneksi ennusmerkin todenpitävyydestä ei ole varmuutta. Pikkulinnut kertovat että Viviane on korjaustelakalla, siksi Aniara on päässyt reittiliikenteeseen.
Pikkulinnut lienevät syöneet pihlajanmarjoja ja olleet ns. hutikassa lausuntoa antaessaan. Neljän vuoden takaisissa testiajoissa ei vielä ollut käytössä mittalaitteistoa, mutta nyt sain veratailukelpoista dataa Aniaran kulkuominaisuuksista. Reissun keksinopeus oli 8.0 km/h, kun Vivianella viikko sitten 8.4 km/h. Anin lukemaa laskee perjantain ja lauantain vastatuuliosuudet, joita ilman ero olisi yllättävän pieni. Kulkuominaisuudet yhdistettynä aallokko-ominaisuuksiin tekevät Anista kilpailukykyisen, turhaan tädit sitä hylkivät. Mut kai mä silti Viivissä pysyn.
Sinun katsomakorkeudeltasi Aniaran etukansi saattaa näyttää kohtuullisen levyiseltä, mutta “tädin” näkövinkkelistä se ehkä enemmänkin muistuttaa jalkapallokenttää ..
Kyllähän tuossa mela kolisi kannen reunoihin, kun pari viikkoa sitten kokeilin sitä seuran Aniaraa – missä ei ole peräsintä. Kerran aikasemmin olen sillä Skorvöseen sivutuulessa melonut – yhdeltä puolelta – koko matkan!
Melkin kierto nytkään ei sujunut yhtään paremmin – ja mun puolesta paatti saa pysyä hyllyssä.
Kunhan eskimomela saa viimeisen pintasilauksen öljyllä ja pääsee testimelonnalle, niin täytyy valita riittävän kaponen paatti, ettei melaan tule naarmuja.. (:
Ja täytyy ajoittaa Skorvöseen meno niin, ettei joku “vahingossa” erehdy luulemaan sitä sytykepuuksi. (:
Ani on peräsinkajakki ja siihen saa toimivan peräsimen. Skorvönreissulla pääsin hetkeksi veneen peesiin ja mentiin reilua 14 km/h vinossa peräaallossa. Peesiominaisuudet on lähes Tarzanin tasoa. Kuulin huhua, että Aniin olis suunnitteilla korotettu etukansi, vähän niin kuin Skim Distance MK2. Taidankin vielä odottaa tilauksen kanssa.
Viime lauantaiaamupäivällä oli sellainen hiivari Porkkalassa, että päivälenkki ei innostanut. Ryhdyin puutöihin sillä seurauksella, että kohta alkaa olla pulaa puhdetöistä. Kannattaakin katsoa mihin eskomomelansa jättää, ettei joku saunanlämmittäjä ala vuolemaan siitä kiehisiä.
Sokerina pohjalla käytännön esimerkki sumussa eksymisen nopeudesta. Sunnuntaina paluumatkalle lähtiessä oli sankka sumu, jossa näkyvyys oli heikoimmillaan reilusti alle kilometri. Ei ollut karttaa, eikä kompassia näkyvissä kun lähdin Brändön selän yli. Keli oli tyyni, ei edes aaltoja. Veneseuran saari näkyi oikealla ja kohta tuli näkyviin punavalkoinen väyläviitta, jonka ohitin läheltä oikealta. Siitä ei olisi kuin kilometri Brändön salmeen. Veneseuran saari hävisi näkyvistä ja viitta jäi taakse. Odotin näkeväni jotain Brändön salmen rantoja, mutta seuraavaksi näkyviin tuli puita kasvava luoto. Lähemmäksi päästyäni tunnistin Fjärgrundetin ja tein U – käännöksen, sillä olin menossa kohti Tallinnaa. Tuossa kepsikurvissa mutka näkyy selvästi Mickelskärfjärdenin kohdalla. Anin peräsin puoltaa oikealle ja suunnan pitäminen ilman kiintopistettä on vaikeaa..
http://connect.garmin.com/activity/123781208
Myöhemmin muistin, että mulla oli ranteessa kompassi ja kepsin karttanäytöllä olisin voinut seurata tulomatkan jälkeä..
Sunnuntaina oli harvinainen keli, aivan tyyntä ja paksu sumu. Vaikka olen väliä Merimelojien vaja – Skorvö sahannut satoja kertoja, en muista vastaavaa säätä. Todella kaunista ja tunnemmallista. Sumussa ei ole ikkunoita, niinkuin Meloja-lehti taannoin etusivullaan totesi. Tultiin kahden melojan suunnitusparina, toinen seurasi GPS-reittiä, sekä kartta että vanha reitti ja toinen seurasi kompassia. Tarkan suunnan pitämisessä kompassi on helpompi, koska sillä näkee kulkusuunnan tarkasti ja kompassi reagoi välittämästi suunnanmuutokseen. Se taas kerran todettiin, että melojan suunta rupeaa kääntymään hyvin nopeasti, jos katse irtoaa kompassista. Näin se on avomeriylityksilläkin, suunnistajan katseen tulee olla lähes naulittuna kompassiin tai vähintään 10 s:n välein pitää tarkistaa oikea suunta. GPS-reitti ja kartta ovat hyvä varmistus ja nykytekniikalla kyllä pääseen varmasti kohteeseen. Samaa kompassi ei varmista, suunnat pitää mitata tarkasti ja karttaa tulee osata lukea.
Vastaava Taranien reitti:
http://connect.garmin.com/activity/123804641
Joku n. 50 m poikkeama reitissä on. Koska keli oli niin kaunis ja harvinainen, piti vähän väliä pysähtyä ottamaan kuvia; kauniista luonnonolosuhteista ja kauniista kajakeista. Aika kuluu tälläisissa tilanteessa yllättävän nopeasti, aivan 3H-kerhoon ei tällä kertaa päästy.
GPS-kapulat näyttävät olevan nykyään suosiossa. Kun itse käytin sellaista kompassin ja kartan lisänä ensimmäisellä yksin tehdyllä Skorvön reissulla ~ sitä paheksuttiin. Nyt luotan vain kompassiin ja karttaan, suunnistustaito ei pääse kehittymään Gepsin avulla. Sitäpaitsi tekniikkaan ei voi luottaa ~ akku ja patterit kuluvat nopeasti, varsinkin kylmillä keleillä. Yhdellä Norjan retkistä tallensin reitin GPS:ään; ilma oli ihanteellinen, vaan kylmä hiipi gepsiin kannen kautta ja söi hirmuisesti laitteen käyttövoimaa, merivesi kun oli todella kylmää (retki itse oli varmoissa käsissä ).
Olen saanut oppia, että sumun yllättäessä täytyy heti tarkistaa kompassisuunta ja pitää siitä kiinni ~ uusi suunnanotto kun kiinnepiste on saavutettu. Mahdolliset metalliesineet sijoitetaan kauaksi kompassista.
Tuuli on hyvä kaveri ~ haihduttaa sumun, tosin aallokko nousee ja suunnanpito vaikeutuu.
Tosiaan, yllättävän pienet teräs/rautaesineet saattavat aiheuttaa magneettisen häiriön, tästä sain muistutuksen viime kesänä Viron retkellä. Vaikka olen erittäin tarkka asian suhteen, niin paluumatkalla jostain syystä kotoa mukaantullut teräslusikka oli kulkeutunut kajakin etulaipioon. Olin ollut edellisenä päivänä suunnistajana virolais-suomalaisessa ryhmässä, joka lähti Suomenlahden ylitykseen Naissaaresta suuntana Porkkalanniemi. Ylitys jouduttiin kuitenkin keskeyttämään noin tunnin melonnan jälkeen ja palaamaan takaisin. Keli oli liian vaativa osalle porukasta.
Seuraavana aamuna lähdimme pienellä ryhmällä uudestaan. Oheisesta graafista näkee selvästi, että ensimmäinen ylitys lähti aivan oikeaan suuntaan, mutta seuraavana päivänä oli n. -15 asteen poikkeama. Huomasimme asian vasta, kun horisontista rupesikin näkymään kaksi tornia yhden sijasta, ts. Inkoon varavoimalan piiput eikä Rönnskärin majakka. Syynä oli tuo ylimääräinen lusikka, normaalit varusteet ovat titaania tai alumiiniseosta. Mitään teräsesineitä ei normaalisti etulaipiossa ole. GSP:llä saimme myös varmistettua tilanteen.
Itselläni ei ole ollut muuta kuin pikkulaitteita ilman karttaa, mutta nyt taidan hankkia kunnon GPS-laitteen. Onhan se niitä harvoja teknisiä instrumentteja, joissa pitää ottaa huomioon myös suhteellisuusteorian mukainen korjaus.
http://connect.garmin.com/activity/100861203
Ps. Mutta nyt kajakin keula kohti Porkkalaa, eihän lomapäivää tietokoneen ääressä tuhlata!
“Onhan se niitä harvoja teknisiä instrumentteja, joissa pitää ottaa huomioon myös suhteellisuusteorian mukainen korjaus.”
Kosmoksen siruja.
kalsripileet saaressa. Merikarhu vahtii, aggdegaatti on pienellä.
Aniaralla ja eskimomelalla Skorvöseen eilen (osittain kohtuulliseen vastatuuleen) reilu 4 tuntia.
Ja tänään myötätuulessa 3.15 vajalle.
Eli kyllä tuolla “tikulla” ihan mukavasti matka etenee. Mutta asenne pitäisi olla kuitenkin kiireetön. Varsinkin jos lähtee rannikkoja noillla kiertämään.
0-kulma on kuitenkin ihan jees, eikä vastatuulessa haittaa kapean lavan ansiosta.
Hyvät “kasaribileet” oli. (:
Porkala runt, 33km. Kesän parhaimpia melontakelejä. Merikarhu vartioi, aggregaatti on kiitettävän hiljaisella. Pojat vois tulla saunaan joku kerta..
Ei tosiaan marraskuuksi uskonut, kun vietti lomapäiviä Skorvössä. Kärpäset tuli ruokatauoilla kaveriksi kahtena aurinkoisena päivänä. Torstaina Lähteellälle mennessä näin saaresta mantereelle uivan valkohäntäpeuran ja eilen kotimatkalla Pentalan jälkeen väylää ylittäessä hylje kurkisteli mukavan läheltä.
Täytyy toistekin ajoittaa loma myöhäissyksyyn – ei veneitä, vesilinnut on hiljaa ja nyt vielä osui tyynet kelit. Porkkalan selkäkin oli ihan tyyni torstaina. Lisäksi sai ihastella rantojen peilikuvia sekä kirkasta vettä ja vedenpohjia. Ja täysikuu valaisi saaren kolmena yönä. (:
Kyllä mieli lepäsi hiljaisuudessa.
Mä näin sen saman hylkeen pari vuotta sitten.
Voi olla haasteellinen homma ajoittaa syysloma niin, että on täysikuu, korkeapaine ja tyyni keli. Nyt oli kaikki, mutta harvoin sattuu. Lauantaina ilmapuntari näytti 1042 mbar ja nyt enää 1021, alaspäin menään kohti syysmyräköitä. Lauantaina laskin koskea sisäjärveltä tullessa kun vesi oli vielä laskussa, mutta tänään Hanasaaren sillan alla olikin jo reipas virtaus Keilalahdelle päin.
Iltalehti kirjoitti eilen, että kalsarikelit lähestyy. Meillä on ollut saaressa kalssrikelit monta viikkoa. Porkkalaa kierretty, ilma 4, vesi 6,5. Terra-Nova Solar testissä.
Kiersin sunnuntaina Lauttasaaren. Sen verran sain tuntumaa, että keli olisi muuten ollut upea vaikka Skorvösta asti tulla, mutta jo tuollakin tuulella alan tarvita pidempään vastatuuleeen pitkävartiset tuplarukkasia. Muuten keli oli ensi kertaa sellainen, että oli helppo pukeutua vesille.
Sunnuntaina aamupäivällä meloessani takaisin kaupungin suuntaan vastatuulta oli kohtuullisesti, erityisesti alkupuoliskolla Bodön salmelle saakka. Herrön selällä vasta-aallokkokin tarjosi märkää kyytiä. Kaiken kukkuraksi vesikin oli laskenut reilusti, tuoden pohjajarrun esille keskireitin matalammilla osuuksilla. Vuodenaikaan ja keliin nähden melonta sujui silti kohtuullisesti, aika 2.55. Perjantai-illan pimeydessä menomatka keskireittiä noin 2.50 selvästi vähemmällä vaivalla reipasta retkivauhtia, vaan olipa vastatuultakin vähemmän ja vesi korkeammalla. Lauantaina 24 km Porkkalan saaristossa keskinopeudella 9,7 km/h, pk-lenkkivauhtia. Laatuhetkiä kajakissa. Allaolevassa kuvassa laatuhetki Skorvön rannalla, sunnuntain aamukahvin maisema.
Erkin vaatetuskommenttiin toteaisin: Skorvössa oli lähtiessäni lämpötila -3 astetta. Snap Dragon -melarukkaset ja ohut Hiko Extend -anorakki riittivät hyvin sääsuojaksi. Perillä paita oli hiestä märkä. Ursuit-kokopukuun pukeutuneena olisin varmaan saanut lämpöhalvauksen.
Viikonloppuna 95 km Hki-Porkkalan vesillä Ursuit 5116 Gore-Tex kuivapuku päällä, alla Brynjen verkkoalusasu, jalassa kumisaappaat ja käsissä Snap Dragon melarukkaset. Siinä on paras asu syysmelontaan, mikä mulla on tähän asti ollut. Nyt ei tarvinnut enää perillä puristaa sukista hikeä kuten lähemmäs kymmenen asteen keleillä. Myrskyanorakit kaksoisvyötäröllä ja lateksimanseteilla odottaa kaapissa huonompia aikoja. Mutta jos ensimmäisellä kilometrillä ottaa hien ja kastelee paitansa, niin sitten ei loppumatkasta voi enää vauhtia höllätä. Neljän tunnin sessiolla on pakko taukojakin pitää ja silloin vilu tulee heti jos on paitansa kastellut. Eilen vastatuuli edellytti hieman tehokkaampaa vetoa ja melan puristamista. Kylmä tuuli jäähdytti hanskoja ja oikean käden sormet tuppas puutumaan. Se ei ollut kuitenkaan palelemista, vaan muuta vaivaa. Mulla on Snap Dragonit toimineet pakkasessakin paljaiden kämmenten suojana. Nyt oli lööpissä, että lauhat kelit jatkuu joulukuulle, joten noille varusteille riittää käyttöä. Ens kerralla valitsen toisen teltan, Solar oli turhan ilmava syyskeleihin. Ja kallio jäähtyy pakkasella nopeammin kuin maa..
Hieno juttu että Ursuit sopii sinulle. Mutta miksi käyttää matkaan neljä tuntia, kun se paljon nopeamminkin sujuu?
Olisko mukana syksyn `seesteisyyttä´, nautiskelua vesillä olosta? ~ Meren elastisuus kun piakkoin muuttuu teräkseksi .
Miksi ihmiset sitkeästi pitävät kiinni väittämästä “Vesillä olosta / melonnasta voi nauttia vain hiljaa liplattelemalla”? Se saattaa pitää paikkansa yllä kirjoittaneen tapauksessa, mutta varmasti ei minun tapauksessani. Täytyy myös muistaa, että eri kuntotasolla olevien ihmisten käsitys miellyttävästä melontavauhdista on kovin erilainen. Minun retkivauhtini voi olla monille liikaa, minulle se on retkivauhtia jossa rasitustaso on sama kuin huonompikuntoisten rasitustaso paljon hiljaisemmassa vauhdissa.
Kunnioitan kaikkien melojien tapaa nauttia luonnon oloista melomalla ym. En kuitenkaan lähtisi aliarvioimaan, enkä yliarvioimaan muiden kuntopohjaa tai jokaiselle ominaista tapaa liikkua luonnossa. Kokemusta on itselläni sen verran paljon mitä erilaisemmista tilanteista ja ihmistyypeistä ( vaikka vihaan yleistyksiä ) tietääkseni, että jokainen on ainutlaatuinen yksilö ja tuo oman `rikastuttavan´ vivahteensa myöskin ryhmähenkeen. Melonnasta nauttimista jatkan itsekin toisinaan rauhaisasti kuunnellen luontoa, joskus taas kiitäen vertaansa vailla olevalla tavalla pienenä osasena mahtavien luonnonvoimien siivittämänä. Vivahteikkaita hetkiä jokaiselle melonnan pitkällä oppitaipaleella!
Mä vierastan puhetta melonnasta nauttimisesta. Se kuvastaa pinnallista asennetta melontaan ja nykyihmisen taipumusta kuokkia rusinat pullasta. Melonta on konaisvaltainen olotila, tapa kokea ympäristöä ja yhteyttä siihen. Melontaan kuuluu terve pelko, paleleminen, hikoilu, väsyminen jne. Ja määrätietoinen työ vie tulokseen, 4003 km Rock!!!
Huomenna sitten tonnarijuhlat puuron ohessa.. (:
“Laukkaavat kasakat” – tahdissa. (:
Saattaa minulla jäädä puurojuhla väliin, tuskin kuume ja kurkkukipu tästä vielä huomiseksi hellittävät. Hauskaa puurojuhlaa kaikille Merimelojille!
4.06 hyvään myötäiseen. Taisi vähän tuulla, kun noin kauan meni. Voyager odottaa rannassa, vähän vavahtaa puuskissa. Koittakaa pojat päästä puurolle.
Kasakat oli huippubändi. Olin huomaavinani sellaisen epätasapainon, että tanssihaluisia neitoja oli reilusti enemmän kuin miehiä. Osa neidoista lähti pois kun ei tultu hakemaan. Tällainen epäkohta on korjattava, joten ehdotan että miehet voisivat suorittaa talkoopanoksen tanssimalla sen sijaan, että leipovat pellillisen piirakkaa. Piirakkaa oli taas enemmän kuin syöjiä. Neidot ovat kyllä aika vaativia, pitää olla rytmitajua jne. Laajasti katsoen melonnan ja seuratoiminnan onnistumisessa on kyse tällaisestakin. Skorvööläinen jälkikasvu oli laajasti mukana ja rokkasi siihen malliiin, että niistä vielä kuullaan.
Olen samaa mieltä, HT ~ olet ymmärtänyt kommenttini väärin ( ehkä tahallaan ) !
Tiedän kyllä tyypin, joka todella poimii vain rusinat pullasta ja jättää muille `tähteet´.
Puhutaan ehkä eri rusinoista..
Jos tavoitteena on 4tkm täys jäiden tuloon/puurojuhliin mennessä, niin nopeaa perille pääsyä tärkeämpää on viettää vesillä riittävän kauan. Ylpeänä tunnustan tavoitteeni ja kilometrini. Ja kun perille ei pääsisi kuitenkaan ennen pimeää, niin silloin ei ole väliä vaikka tulee vähän myöhemmin.
Aikanaan mullekin huomateltiin melontavauhdista ja, että en ehdi katsella maisemia. Nyt huomatellaan liian hitaasta vauhdista. Missä on nyt ne maisemien katselijat kun maisemat ovat hienoimmillaan. Kun puissa ei ole lehtiä niin näkee mitä kaikkea rannat kätkevät sisäänsä. Kesällä on vain tiheä pusikko näkemisen esteenä ja silloin on hyvä tahkoa ennätyksiä. Ehkä pitäsi siirtyä uimahalliharjoituksiin kun siellä on lämmintä ja valoisaa ja maisemiakin mahdollisesti setä-ihmiselle (:
Iän mukana tulee seesteisyys ja maltti meloa omaan tahtiin. Eräs kaikkien tuntema teräsvaari muuten aloitti melonnan suunnilleen minun ikäsenä, että ei tässä mihinkään ole kiirettä.
Lauteet täynnä. Ultra Quasar huipulla tuulitestissä. Rok
Miten selvisitte yöstä? Pysyikö teltat maassa vai pääsittekö lennolle?
Tämmönen yksi tuulitesti löytyi, mutta viime yönä on ollut rankempi testitilanne..
… ja tähän väliin mainos:
Jos etsit vaikkapa uutta telttaa tai kajakkia, tervetuloa Skorvöön-Valintaan. Skorvön-Valinta toimii puhtaasti luonnonvalinta-periaatteella.
Nyt on just hyvät kelit telttavertailuille. Kunnon tuulitestiä viime yönä, pakkasta ja lunta vielä tulossa.
Flunssasena vaan joutuu tyytymään nettitesteihin. ):
Tuonkin videonpätkän kommenteissa peräänkuulutetaan luonnonmenetelmiä.
Skorvö test center skorvööläisen kuluttajan asialla. Haasteelliset olosuhteet, narut hirnaantui poikki kahdesti yön aikana mut TerraNova kesti. Neljään saakka oli sellainen metakka, ettei nukkumaan pystynyt.
eikö ollu aika puhuri persiis meloa takasin?
puutyöpiiri kokoontui, ei tehty eskimomeloja vaan saunapuita
Porukka jäi vielä Skorvaniin itsenäisyyspäivän viettoon. Olin ainoa, joka tänään joutui lähtemään saaresta. Skorvanista lähtiessä Brändönselällä oli hulppeaa menoa. Ehdin jo hetken miettiä pitääkö ilmaiskyyti varmuudeksi vaihtaa sisäreittiin.Päätin kuitenkin ensin katsoa miltä Herrönselällä näyttää. Hyvä myötätuuli, maininkia ja silloin tällöin surffeja eli peruskeli. Herrökobbenin edustalla kohtasin ilmiön , joka ei ole aiemmin reitillä kohdalle osunut. Matalikon aiheutta kaatuvaaalto oli nyt tuubimainen ja olisi kenties mahdollistanut tube ridin. Ihailin hetken ja näin pari tuubia kunnes luonnonvoimat kiikutti eteenpäin. Välillä paistoi aurinko. Välillä taivaan valtasivat mustat pilvet.
Mun kommentti tuli jostain syystä monon kommenttina.
Eipä ole enää
Spooky. Me oltiin melomassa Melkin länsipuolella. Kylmää kyytiä oli aamusta pitäen!
Kiersin Eilen suvisaariston avokanootti soololla ulko-osan vastatuuleen juuri siloin kun puhuri oli pahin. 16 minuuttia oli tosi kovaa vääntöä, että matka eteni, syke huiteli yli 160 ja huiput 175. Ei olisi uskonut, että tuuli on noin kova kun lähtiessä oli lähes tyventä. Aallot oli murtuvaa sorttia ulkona.
Porkkalan ilta on sysimusta. Peltikatto ropisee. Itämainingin pauhu peittää alleen tuulen huminan. Kaukana on kauppakeskusten kohina. Sauna on valmis.
Muita siellä ei liene? Juoksuporukan pikkujoulu tänään. http://koti.mbnet.fi/arilatom/juoksu/
Ajatus tulee mieleen; onko Pub Skorvö vaiko Zetor parempi vaihtoehto?
Tän päiväisen neljän tunnin paluumatkan jälkeen voisin sanoa, että taksilla kotiin Zetorista olis ollut parempi valinta (: Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Mutku piti käydä kumoamassa tynnyrit ennen talvea. Sinisen pöntön jätin pystyyn mahdollisia joulun viettäjiä varten. Kuusta en koristellut.
Nyt kyllä vähän harmittaa, ettei tullut aamulla lähdettyä “telttaa testaamaan”. Illalla kamat oli pakattu, mutta aamulla iski laiskuus. Laiskasta ruumiista kärsii koko pää. Huomiseksi olis luvassa paluumatkalle vuoden paras myötis.. Uutena vuotena sitten.
Jos pakkasennuste toteutuu ensi viikonloppuna.. – niin Seurasaaren selkä saattaa jäätyä aika äkkiä. Viime torstaina saatiin jo esimakua, mutta onneksi tuulet hajotti jäät vege.
Jännittää – ehtiikö tilaamani teltta tulla ennen jäitä. Täytyy lähteä testiretkelle sitten vaikka Nuuksioon (kera luistimien?) – jos ei vesille kohta enää pääse.