Lauantaina koitti odotettu GoPro Hero 2 -kameran testimelonta Lauttasaaren ympäri. Tarjolla oli 11 m/s itätuulta, joka valitettavasti ei kylmään veteen jaksa nostaa samanlaista aallokkoa kuin kesällä. Video on 12 minuutin kestoinen hätäisesti leikattu tiivistelmä.
Kokeilu jatkui sunnuntaina, tällä kertaa kaksikolla. Ensiksi minuutti surffintapaista Waterman-kaksikolla.
Seuraavaksi viisitoista puuduttavaa myötätuulen minuuttia Watermanilla. Parhaasta pariminuuttisesta voisi tehdäkin nopeasti katsottavissa olevan “opetusvideon” hidastuksineen, pitäisi vain hankkia videoeditointiohjelma ja taito käyttää sitä!
PS. Koko näytön laajuisena katsoessa kannattaa valita 1080p HD-laatu, jos nettiyhteys sen sallii.
Hyvin toimii. Voisiko saada kuvia, miten olit toteuttanut kamerakiinnityksen.
Harmittamaan jäi tuo sulava nousu Inukista. Itselläni laiturinousu Inukista näytää kuin yrittäisi rimpuilla märkiä farkkuja jalasta… täytyy jatkaa harjoittelua. Viimeksi nauratin turisteja Soutustadionin rannassa.
Kiinnitys on GoPro Suction Cup Mount, eli kameran mukana toimitettava imukuppijalusta. Voinhan siitä kuvankin ottaa, mutta jonkinlaisen käsityksen saanee GoPron sivuilta http://gopro.com/camera-mounts/suction-cup-mount/
Hyvää jälkeä. Vielä jotenkin siaisi ohjattua ON/OF painiketta, niin jälkikäsittely olisi helpompaa.
En löydä tuosta linkin takaa mitään pidempää vartta. Tuliko sellainen vakiopakkauksen mukana – minkä?
Jalustan (imukuppi + pivot arm) korkeus on 19 cm. Linssi on noin 22 cm korkeudella kannesta. Inukin kansi nousee perää kohti yllättävänkin paljon, kamera asettuu sopivalle korkeudelle. Kaikki tarpeellinen tuli mukana HERO2 Motorsports Edition -paketissa.
Lisään myöhemmin Waterman-kaksikossa tänään kuvatun videon.
Minkälainen muistikortti Larun kierroksella oli, kai se kuitenkin on erikseen hankittu?
Muistikortti on ostettava erikseen. Kamera syö maksimissaan 32 GB SDHC-muistikortin ja siirtonopeuden pitäisi olla “Class 10″ eli 20 MB/s.
Kyllä pukki sen saa mahtumaan savupiipusta!
Mekin lähdettiin tänään Larua kiertämään, mulla seuran Bilgrim ja miehellä seuran Viviane. Otetiin surffia vähän ulompaa Larun rannasta – Melkin eteläniemestä kohti Käärmeluotoja. Hienoa surffipätkää! (:
Yks reskutussessio onnistuttiin kuitenkin järjestämään.. – mutta se sujui ripeästi ja ongelmitta – ainoastaan termari menetettiin. Reskutuksia on tullut reenattua vaan sileällä, joten oli hyvä todeta sen sujuvan myös aallokossa.
Itse käytän (herkästi palelevien sormien takia) ohuita neopreenihanskoja melarukkasten alla ja nyt oli hyvä todeta niiden hyödyllisyys myös reskutustilanteessa.
Mukava on katsella Raulin “opetusvideoita”. Mielenkiinnolla oottelen, miltä teidän tämänpäivänen ajelu näyttää, kun oltiin samoihin aikoihin vesillä.
PeK, oletko hankkinut oman Inukin?
Ei, HeMen SS:n Inukilla viime vuonna.
Järjettömän hyvä kuva tolla hd resoluutiolla ja isolla näytöllä. Fiilis oli melkein kuin itse melois! Rupes ihan kuumottamaan hankkia…LISÄÄ TÄTä!
Kamera on hyvä. Paikka on kuitenkin hieman altis roiskeille, mutta vaikea sitä on matalalta löytää hyvää paikkaa. Tekniikkakin on tuosta kuvasta hyvä arvioida, se on armoton tuomari.
Joo, tuo olisi tosiaan osana käyttökelpoinen myös tekniikkojemme tutkimiseen.
Hmmm.. löytyisiköhän linssiin jotain vastaavaa kuin auton tuulilaseihin levitettävät nesteet joiden vaikutuksesta tuuli ajaa veden pois pieninä pisaroina?
Tekniikoiden tutkimisesta puheen ollen, tässä pari suosikkimelojaani matka&aallokkomelonnan tekniikan suhteen. Erityisesti Ivan Lawlerin tekniikka miellyttää silmää – johtuneeko siitä että Ivan meloo Epic-melalla kuten minäkin.
Clint Robinson (1000m olympiakulta, hopea ja pronssi, 13 Australian mestaruutta lyhyen matkan surfski, Molokai-voittaja)
Ivan Lawler ja Ben Brown (maratonmelonnan maailmanmestareita, Ivan 6x ja Ben 1x), kolmiosainen dokumentti miesten ennätysyrityksestä Devizes to Westminster-maratonilla.
Minuutti surffintapaista Waterman-kaksikolla
Viisitoista puuduttavaa myötätuulen minuuttia Watermanilla. Parhaasta pariminuuttisesta voisi tehdäkin nopeasti katsottavissa olevan “opetusvideon”.
Viidentoista minuutin pätkässä edetään hieman yli 3 kilometriä eli keskinopeus on sellaiset 12 km/h.
Eilen juteltiin saunan pukuhuoneessa nopeuksista. Huomasin vasta tänään, että ennen tai jälkeen uimasession Sports Tracker oli noteerannut maksiminopeudeksi 24,6 km/h. Se oli siis Viivillä Melkin länsipuolella, kun merkitsevä aallonkorkeus Helsingin edustalla oli 2,2 m, tuuli kaakosta 10 – 15 m/s.
Uinnista sen verran, että päällä oli koskianorakki, alla pyöräilytakki ja urheilualuspaita, jaloissa neopreenihousut ja varrelliset neopreenitossut, käsissä melontarukkaset, päässä windstopper-pipo. Uidessa ei tullut yhtään kylmä, edes paljaat näpit eivät palelleet. Ne jäätyivät vajalla kajakkia kuivatessa. Saunassa oikean jalan kaksi pienintä varvasta olivat hetken valkoiset.
Juhuu! Vauhtia ja vaikeita tilanteita siis riitti. Ei ihme jos Vivianessa on ollut pitelemistä.
“Sisävesille” voi tuosta merkitsevästä aallonkorkeudesta ottaa (paikasta riippuen) puolesta metristä metriin pois. Silti ihan mukiinmenevä paikka harjoitella reskutuksia. Selvisitte hyvin tilanteesta. En kuitenkaan suosittele ottamaan ensi viikonloppuna uudelleen ..
Järki ja varusteet kuntoon, jos lähtee vesille tähän aikaan. Tässä esim veneilijöiden tilanne nyt.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/miesta-etsitaan-vedesta-espoossa/art-1288436604486.html
Jeps, ihan vielä ei ole jäitä joka estäisi turvallisemman melomisen lähivesillä ihan rannan tuntumassa. Käytännössä sitä kuitenkin huomaamattaan oikoo samoja vanhoja kesälatuja pitkin.
Varusteet olivat kunnossa.
Mies on harrastanut surffausta (ei Soukanlahdella uinut..) – ja on tottunut/hakeutunut koviin keleihin merellä.
Kajakkiin nousu onnistui ensiyrittämällä.
Muutama oppi tuli;
* MUISTA nostaa evä ylös, kun yrität tuulessa saada kajakin kääntymään autettavan luo! (aikaa tuhraantui muutama sekunti ylimääräistä..)
* Pumppaa KAIKKI vedet vege kajakista , ettei paatti jää kiikkeräksi! (Nyt ei tullut uutta kaatumista, mutta turha riski uusinnalle.)
* Neopreenitossuihin voisi tehdä reikiä, ettei vesi jää niihin kylmettämään jalkoja?
Ja kokemustahan siitä tuli; harvassa ovat yhtä kokeneet reskuttajat kuin sinä olet tuon reissun jälkeen.
Hyvä Tuula!
Itseluottamus ja tunnottomuus ovat riskin toisia nimiä. Onneaan voi koetella tiettyyn rajaan saakka, mutta tilastolliinen tosiasia on että joskus tulee musta pekka käteen. Melkin kolmion tilastot ovat synkät tälle vuodelle, yksi kaatunut ja pari haavoittunutta. Toivottavasti kellekään ei jää käsitystä, että oppia ja kokemusta hankitaan riskeeraamalla. Tälle vuodelle ei enempää tilastomerkintöjä, kiitos!
Vielä yksi versio sunnuntain melonnasta: vajalta vajalle kahdeksassa minuutissa