Kuivapuku – hyväksynnällä vai ilman?
Suomen viranomaiset ovat todenneet, että melojienkin käyttämät kuivapuvut luokitellaan henkilösuojaimiksi, joiden on täytettävä EU-direktiivien asettamat vaatimukset. Vuoden 2014 alusta alkaen Suomessa ja (joissakin) muissa EU-maissa saa jatkossa myydä vain CE-hyväksyttyjä kuivapukuja. Vain muutama markkinoilla oleva kuivapukumerkki ja -malli on testattu ja saanut CE-hyväksynnän. Direktiivi, jonka mukaisia ”henkilösuojainten” on oltava http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/mechanical/documents/legislation/personal-protective-equipment/index_en.htm
Periaatteessa ongelma on se, että Suomi ja muutama muukin EU-maa on päättänyt soveltaa edellä mainittua direktiiviä melontakuivapukuihin. Niille ei ole omaa vakioitua testimenettelyä direktiivinmukaisuuden varmistamiseksi. Niinpä puvut testataan samalla tavalla kuin ammatti-/kaupalliseen käyttöön tarkoitetut puvut. Melontatarvikkeita kauppaavat yritykset pääsääntöisesti näkevät testaamisen ja hyväksymisen pahana asiana, ja vastustavat hyväksyntämenettelyä sen aiheuttamien kustannusten vuoksi.
Miten pukujen direktiivin 89/686/EEC mukaisuutta sitten käytännössä testataan? Siihen mahdollisesti antaisi vastauksen ISO 15027-3 -standardi. Vaatimukset puolestaan löytyvät standardista ISO 15027-1. Standardin voi ostaa tuolta, jos tiedonjanonsa tyydyttämiseen on valmis sijoittamaan: http://sales.sfs.fi/sfs/servlets/ProductServlet?action=productInfo&productID=261695. Pienenä vinkkinä todettakoon, että testeissä mitataan mekaanisen kestävyyden lisäksi muun muassa pukujen lämmöneristävyyttä. Voi olla, että ohuemmat “melontapuvut” eivät täyttäisi vaatimuksia. Jääköön jokaisen tulkittavaksi, onko se melontapuvulle hyvä vai huono ominaisuus – riippuu varmaan paljon siitä, onko puvussa tarkoitus olla mukavasti sateessakin, vai odottaa vedessä kelluen paikalle apuun saapuvia viranomaisia. Enpä kuitenkaan haluaisi olla koekaniinina näissä testeissä, joissa mm. mitataan koehenkilön rektaalilämpötilaa säännöllisin väliajoin 
. Testattavat/tarkastettavat asiat löytyvät pääpiirteissään esimerkiksi Ursuit Gemino Active -puvun hyväksyntäsertifikaatin liitteistä (katso linkin dokumentin Annex 1), mutta kiinnostavinta eli testien raja-arvoja se ei paljasta. Ne löytyvät vain edellä mainitsemastani standardista.
Kuluttajaa tietenkin kiinnostaa, miksi varustekauppiaat näkevät testit niin pahana asiana? Onko kyseessä puhtaasti taloudellinen näkökulma, vai ovatko testivaatimukset täyttävät puvut melontaan (ja muuhun vesiurheiluun) huonommin soveltuvia. Ovatko kauppiaat selvittäneet, onko kuluttaja valmis maksamaan pienen lisähinnan siitä, että varusteet ovat hyväksyttyjä? Miten kuluttajille suunnatut vakuutukset suhtautuvat hyväksyttyihin vs. ei-hyväksyttyihin pukuihin?
Pienehkön jälleenmyyjän näkökulmasta on ymmärrettävää, ettei CE-hyväksynnän hankkiminen omalla kustannuksella ole houkutteleva vaihtoehto. Jos testaamisen kustannukset ovat vaikka muutaman tuhannen euron luokkaa, on pukuja nykyisellä hintatasolla myytävä selvästi nykyistä enemmän, jotta myyminen olisi edelleen kannattavaa.
Kauppiaille (ja asiakkaille) olisi helpointa, jos pukujen valmistajat hankkisivat tuotteilleen CE-hyväksynnän keskitetysti. Kyllä sen täytyy Suomessakin onnistua, onhan kotimaisen valmistajan eli Ursuk oy:n Ursuit-puvuillakin hyväksynnät kunnossa. Yhdessä maassa hankittu CE-hyväksyntä on voimassa koko EU-alueella, ja hyväksyntää edellytetään jatkossa kaikissa EU-maissa myytävissä kuiva/pelastautumispuvuissa. Luulenpa, että valmistajat pelkäävät hyväksyntätestien tuloksia. Mahdollinen hylkäävä testitulos saattaisi heijastua muidenkin markkina-alueiden myyntiin ja pakottaisi tekemään pukuihin (valmistuskustannuksia lisääviä) muutoksia.
Kuluttajan näkökulmasta on tärkeää, että kuivapuvut täyttävät tietyt (laatu-)normit. Pukuun on voitava luottaa sen normaaleissa käyttötilanteissa. Repeytyvät mansetit ja yhtäkkisesti hajoavat vetoketjut eivät kuulu tämän hintaluokan varusteisiin. Kaikki vaatteet, kuivapuvutkin, kuluvat, mutta eivät saisi vikaantua äkkiarvaamatta. Niiden on mm. kestettävä tietty määrä mekaanista rasitusta, joka niihin voi käyttötilanteessa (esim. melojan pelastautuminen) kohdistua. Tällä hetkellä tietojeni mukaan vain yhdeltä valmistajalta on saatavilla CE (ja SOLAS) -hyväksyttyjä melontaan soveltuvia kuivapukuja. Yksikin valmistaja kuitenkin tarkoittaa, että kauppiaiden ”uhkailu” kuivapukujen saatavuuden tyrehtymisestä ei pidä paikkaansa. Kuivapuvun haluava voi ostaa sellaisen myös ensi vuoden puolella.
Mitä muita näkökohtia kuivapukujen kestävyyteen, turvallisuuteen ja vaatimuksenmukaisuuteen liittyy? Mikä on kuluttajan, melojan edun mukaista? Miksi? Sana on vapaa.
Rauli Rautavuori 
Harrastemelojan kannattaa pohtia onko olosuhteet minulle oikeat, jos ylipäätään tarvitsen kuivapukua. Onko minulle tarpeellista meloa yksin, kaukana rannasta kylmien vesien aikaan? Jos melon turvallisuusohjeiden mukaisesti ryhmässä, toveripelastustekniikat toimivat erittäin nopeasti. Jos melon yksin lähellä sulaa rantaa, pelastautuminen on aina ripeää.
Kuivapuku houkuttelee juomaan liian vähän, mikä heikentää suorituskykyä ja tasapainoa. Silloin monen sadan euron henkivakuutus onkin tarpeen. Kaatumistilanteessa jalkoihin pakkautuva ilma saattaa puristaa liian väljässä kuivapuvussa melovan kiinni kajakkiin ylösalaisin.
Olen itse melonut erittäin paljon kylmissä vesissä. Luotettavan kuivapuvun riittämätön hengittäminen tekee melonnan epämiellyttäväksi verrattuna ei-kuivapukupukeutumiseen. Saapasmallit vaativat normaalia enemmän jalkatilaa korkeussuunnassa.
Suomessa ei ole oikeasti kovinkaan paljon melojia, jotka oikeasti tarvitsisivat kuivapukua. Lisäleima ei lisää turvallisuutta. Luotettavaa kuivapukua ei ole olemassa.
Risto, jaan saman käsityksen, mutta jätin tarkoituksella sen pois tekstistä. Kuten artikkelikuvasta näkee, minullakin on yksi kuivapuku, mutta olen käyttänyt sitä lähinnä Goretex-haalarina pitkillä retkillä sateisissa ja kylmissä ilmasto-olosuhteissa (kuten kuvassa Lofooteilla).
Kuivapukua ei koskaan pitäisi käyttää omien rajojensa venyttämiseen. Oman melonnan olosuhderajat on asetettava samalla tavoin, meloi kuivapuvun kanssa tai ilman.
Yhdeksi kuivapuvun todelliseksi käyttökohteeksi on viime aikoina noussut surfski-melonta. Siinä puku tarvitaan ensisijaisesti aikaisen kevään ja myöhäisen syksyn olosuhteissa melonnan aikana kuivana ja lämpimänä pysymiseen – ei mahdollisen uinnin varalle. Itse en käytä pukua surfskissakaan, lämpötalouteni ei mahdollista sitä. Saisin lämpöhalvauksen kesken lenkin, jos yrittäisin..
Vaikka pukua käytettäisiin Goretex-haalarina, ei se saa rikkoutua käytön aikana.
Ajatuksen virtausta vaan. Tänään oli niin upea melontakeli, et kaikkien ois pitäny olla melomassa, kuivapuvulla tai ilman. Mieluiten tietysti kaverin kanssa. Meri on meijän lähes lähin liikuntapaikka ja siellä on tilaa.
Mulla ei ole itsellä koskaan ollut kuivapukua eikä se ole rajoittanut menoa. Raulin vanhaa pukua olen käyttänyt jonkun kerran, esimerkiksi tänään suksella. Vajalla olen huomannut, että joillekin puku mahdollistaa melontaharrastuksen jatkumisen pidempään syksyyn. Ei ole näyttänyt siltä, että rajat venyisivät kelien suhteen. Ehkä yksinmelomisen suhteen vähäsen, tiedä häntä.
Mä ajattelen niin, että jos kuivapuku antaa joillekin ihmisille mahdollisuuden liikuntaharrastukseen niin se on hyvä juttu. Itse on saanut olla niin onnekas, että on ollut aikaa ja halua meloa sekä luistellkin niin paljon et on, kai voi sanoa, kehittynyt suhteellisen taitavaksi merellä ja jäällä liikkujaksi. Kaikilla ei ole tähän aikaa, motivaatiota eikä kykyjäkään. Ja onhan se silloin, jos jotain sattuisi, niin turvallisempaa et on kuivapuvun kanssa liikkeellä. Ei mulla ois sydäntä sanoa kenellekään että et sä sais tulla meloo kun on pieni mahdollisuus siihen et kaadut. Tai että et sä saa tulla meren jäälle luistelee kun on oikeesti ihan suurikin mahdollisuus siihen et plutaat.
Sit on vielä se harrastaja ryhmä, jonka harrastuksen idea on venyttää rajoja ja uiskennella kylmässä vedessä. Liikkuvat kyllä ryhmässä. Kuivapuku välttämätön. Kuivapuku edellisissä tapauksissa on ihan hyvä jos se oikeesti on kuivapuku.
Minusta kysymys kuuluu, kuivapuvulla vai ilman.
Kuka puvun haluaa, ostaa sen jostain ja kun sen haluaa olevan laadukas, myös maksaa siitä paljon.
Virkistysmelontaan ja sen ympärillä kuohuvaan kulttuuriin kuuluu isona osanan erilaiset harjoitukset, ”sessiot” niinkuin niitä tykätään kutsua.
Monissa näistä sessioista uidaan paljon ja sen takia kuivapuku on miltei välttämätön (asia erikseen on vielä koskimelonta)
Tämä keskustelu tuosta lakiviidakon seurannaisista on tietysti mielenkiintoinen, mutta aikas yhdentekevä koska hyvät puvut maksaa aina paljon ja ne saa tilattua euroopan ulkopuolelta samaan hintaan kuin ostaisi kotimaan kaupoista.
Mutta onhan tämä direktiivi mielenkiintoinen sivujuonne tässä tuotteiden ja kauppiaiden napinaa ja sen seurauksia sisältävässä ”draama-sarjassa” joka on muuten luonteeltaan neverending story!
”Minusta kysymys kuuluu, kuivapuvulla vai ilman.” -> Jospa kuitenkin yritettäisiin pysyä aiheessa, eikä siirryttäisi päättymättömään juupas-eipäs -väittelyyn?
Yhtä päätöstä voi seurata joukko muita päätöksiä – enää puuttuu että hyväksymättömien kuivapukujen yksityinen maahantuonti kiellettäisiin. Silloin kajakkiuintia harrastavat joutuisivat joko luopumaan harrastuksestaan tai siirtymään melojiksi 🙂
Aiheeseen palatakseni: esimerkiksi Kokatat-merkkisillä kelluntaliiveillä on nykyisin CE-hyväksyntä, joten voinemme olettaa valmistajan jossain vaiheessa hankkivan hyväksynnän myös valmistamilleen kuivapuvuille.
Kokatat on myös esimerkki siitä, ettei kallis aina tarkoita hyvää. Kokatat-puvut vaikuttavat matkustavan kovin usein takuukorjauksiin. CE-hyväksyttäminen saattaisi tarkoittaa muutoksia materiaalien ja valmistustyön laatuun – näkyy toki hinnassa. Ainakin yksi mielipide on, ettei hinnankorotuksella ole väliä.
Hyvä pointti ja asiallinen korjaus suunnasta 🙂
Joskus muinoin oli keskustelua kuivapuvuista melojan varusteena. Tuolloin toin esille asusteeseen liittyviä vaaroja. Melontaa innokkaasti aloittelevat menevät trendien mukana miettimättä syvällisempiä. Toivottavasti ei tule onnettomuuksia liiallisen turvallisuudentunteen vuoksi. Melontaan sopivia neopreenivarusteitakin on saatavissa.
Kokatat taitaakin olla ainoa valmistaja, joka takaa (vaikka sitten takuukorjauksin), että puku on oikeasti kuiva. Esimerkiksi Ursuk ei edes yritä tehdä puvuistaan kuivia, mikä sinäänsä on iso harmi.
Ei kauppiaat vastusta ce, vaan tapaa mitten suomalainen viraomainen puskee päälle erottuen muusta ce maiden tavasta. Tämä johtaa että suomen vesiurheilijat ei pelkästään melojat joutuu hankkimaan puvut ulkomailta. Mikäli mennään tällainen ce hyväksyntään on se tapahduttava yhteiymmärryksessä tehtaiden ja erimaiden viranomaisten kanssa. Maahantuojalla ei Ole tähän mahdollisuuksia. Esim BW tuo 9 Eri mallia ja myy 50…70 Pukua vuodessa, laske siitä. Mutta varsinainen pelko on että samoilla tulkinnoilla voimaan sitten myös vaatia semidry tagit, aukkopeitteet jne hyväksyttäväksi. Tässä on kyse paljon laajemmasta asiasta kun puvut. Siksi olen pyytänyt Finnboat joka edustaa koko venealaa hoitamaan asiaa. Sillä he ovat tottuneet hoitamaan hyväksyntää Eli venedirektiivit jne. Siis kaikki maat, tai ei kukaan. Ce pitäisi tuoda lisää turvallisuutta harmoonissa koko ce alue. Eikä kuten nyt.
No, toivotaan etteivät viranomaiset laajenna henkilösuojaimen käsitettä koskemaan myös aukkopeitteitä. Anorakki tuskin muuttuu henkilösuojaimeksi, sehän on pelkkä sadetakki. Vai olisiko siitä hyötyä jollekulle?
Mahtaisikohan merikajakki muuten läpäistä huvivenedirektiivin CE D-luokan vaatimuksia? Entä kilpailukäyttöön tarkoitettu kajakki/kanootti?
Entä kuka osaa määrittää aukkopeitteelle asetettavat hyväksyntävaatimukset? Melonnan kansalliset ja kansainväliset liitot? Kuivapuvun tapauksessa on ilmeisesti menty helpoimman kautta ja kopioitu vaatimukset ammattimerenkulun turvallisuusvaatimuksista?
Minkälainen hyväksyntä vaadittaan turvapuhelimelta?
Vedenpitävä kännykkä puvun lisävarusteena lisää jonkin verran turvallisuuden tunnetta, kun liikkuu yksin, veneetkin jo telakoilla.
Tässä on kaksi asiaa:
Ensiksikin – käytät kännykkää turvallisuuden lisääjänä, eli kännykän turvin teet asioita joita et muuten tekisi? Vai jostain muusta syystä?
Toiseksi – puhelimelta vasta tyyppihyväksyntöjä vaaditaankin. Luulenpa, että tiedät sen vähintään yhtä hyvin kuin minä, ellet jopa paremmin.
Jeps, puhelinta käytetään turvallisuuden lisääjänä. Kuten kuivapukuakin, se voi antaa lisäaikaa, jos jotain odottamatonta on päässyt sattumaan. Sukallinen kuivapuku on mukavuusvaruste talvikeleissä, varsinkin luonnonrannoissa, ja päiväretkille sen voi pukea ja riisua kotona.
Nähtävästi myös kumipintainen neopreeni CE hyväksytään mansetin materiaaliksi. Muuten pitäisi minäkin joudun tyytymään omaan päätökseeni sen toimivuudesta ja mukavuudesta.
… kumipintainen neopreeni se ainoo hyvä lämmin kestävä mansettimateriaali.
Erään toisaalla esitetyn mielipiteen mukaan se todennäköinen tilanne, että ensi vuonna Suomessa myytäisiin vain yhden valmistajan pukuja, ei ole kuluttajan kannalta hyvä. Kommentoijalle CE-merkintää tärkeämpiä ovat esimerkiksi muiden käyttökokemukset, oma arvio puvun sopivuudesta ja valmistajan maine.
Ei varmasti olekaan, mutta onko tarinan mörkö tyyppihyväksyntä, vai valmistaja joka syystä tai toisesta ei halua hyväksyttää tuotettaan?
Mörköjä on sitten monta: yak, peak, kokata, Palm, hiko ja moni muu. Kaikkille näille hyväksyntäprosessi tuttua liiveistä.
Tietämistäni melojista kaikilla kuivapuku on mukavuusvaruste ei turvallisuusvaruste. Kylmän veden aikaan rauhallista retkitahtia melovalle se lisää retkimukavuutta.
CE-merkintä vaatimuksella viranomainen siirtää ansiokkaasti liiketoimintaa lahden eteläpuolelle taas kerran. Virossa ei vaadita CE-merkintää melontavaatteelta. Viron poijjaat varmasti osaavat hyödyntää tämän mahdollisuuden kaupallisesti. Toisaalta eipä tuo haittaa, sillä saahan heiltä ainakin BWtä parempaa asiakaspalvelua.
Mukavuusvarustehan se on, vaikka jonkin kuolemantapauksen se olisi kaiketi voinut estää. Minulla on ollut kolme kuivapukua. Jossain vaiheessa mansetit hapertuvat, liimaukset ja hitsaukset pettävät. Nämä ovat kuin talvirenkaita jotka huononevat ajan funktiona vaikkei niitä käytettäisikään. Ja on aika vaikea tietää koska puku on ”valmis” roskikseen tai huoltoon. Siksi sanoisin, että vaikka puku olisi alussa CE merkin väärtti (mikä on sitten aina testaajasta kiinni ja testaajan menetelmista jotka on kehitetty kattamaan vähän kaikkea ja vähän tiettyä) niin pian se vanhenee CE merkittömäksi. Ainoa keino huolehtia omasta turvallisuudesta on testata puku ennen jokaista melontaa uimalla. Sillä se kohtalokas kerta kun kuiviksen sepalus jää auki tai viilto lantiolla päästää veden virtaamaan sisään, alkaa melojan jalat painaa ja uintikyky heikkenee eikä pääse edes avustettuna takaisin kyytiin. Siinä sitten elämä hiipuu kalliin turvavälineen muututtua betonikengiksi (paljon kärjistettynä) vähän niinkuin mansetilla varustetuissa melontahousuissa joissa vesi ui lantiolta sisään ja pysyy.
Ei CE merkintä poista sitä faktaa että mm kuivapukua tarvitsee huoltaa. Itse vaihdan mansetit 3 vuoden välein ettei nasahda väärässä paikassa.
Kiinnostaisi tietää, että mitä käytännössä CE testi tarkoittaa. Toisin sanoen miten CE merkinnällä varustetut puvut eroavat sellaisista puvuista, jotka eivät kenties CE testiä läpäisisi.
Ursuitin puvuissa on neopreeniset ranne- ja kaulamansetit. Neopreeniset rannemansetit imee itseensä vettä ilman hanskoja melottaessa. Vesi siirtyy paidan hihoihin jos hihoja ei ole rullannut.Muuten neopreeni mansetit on käyttäjälle paljon mukavammat kuin lateksi mansetit, koska niiden kanssa ei tarvitse taistella. Neopreeni on kestävyydeltään ihan eri luokkaa kuin kuin lateksi ja siksi tämä mansetti asia voisi olla yksi tekijä CE luokituksessa.
Ursuitin puvut ovat vankempaa kangasta ja tekoa kuin moni muu puku. Useat melojat, eivät toki kaikki, pitävät melontaan sopivampana niitä ohuemmasta kankaasta tehtyjä pukuja. Perusteluina kuulee esimerkiksi seuraavaa: Puku hengittää enemmän, puku on huomaamattomampi, puvulla on helpompi meloa. Ce luokituksessa voisi olla tärkeänä tekijänä puvun laatu ja kesto. Mitä jos edelliset tekijät Ce luokituksen suhteen pitäisivät paikkaansa? Tarviiko melontakäytössä kuivapuvun täyttää ammattimerenkulun laatuvaatimukset? Monen mielestä varmasti ei.
Kuivapuvun hankinnassa itse kallistuisin kuitenkin ympäristölle edullisimpan vaihtoehtoon eli kotimaiseen Ursuitin viime vuoden malliin Gemino aktiveen. Tukee myös henkistä hyvinvointia, jos nyt välillä saa ajatella vähemmän globaalisti.
PS. Raulin 10 vuotta vanhalla puvulla kerran testimielessä liikkeellä Porkkala runtilla Reiskan, Handen ja Raulin kanssa. Reippaasti melottiin ja hiki tuli niinkuin asiaan kuului, mutta Cafessa tauolla hiki haihtui ja vaatteet olivat kuivia kuin matka jatkui. muutaman
Hommasin syksyllä toisen kuivapukuni, Ursuitin AWS 5116 Gore-Tex. Siinä on CE merkintä, enkä keksi puvussa mitään vikaa. Tuskin kuluttajan kannalta olis huono asia vaikka muillakin puvuilla olis merkintä. On se kuitenkin sen verran avokas varuste, että vähintäänkin sen pitäis täyttää laadulliset ym. kriteerit mitä ne CE:ssä sitten lieneekään.
Edellinen puku meni kolmessa kaudessa korjauskelvottomaksi. En olis uutta hommannut, mutta paluu anorakkiaikaan oli sen verran karu, että kuiviksen mukavuus sai höllämään rahapussin nyörejä.
Nyt viikonloppuna tuli melontaa retkivarusteissa kuivis päällä 91 km. Verrattuna latekismanseteilla olevaan myrskyanorakkiin kuivis tuntuu kevyeltä ja sen kanssa on hyvä meloa. Pystyy jopa pitämään tauon päivälenkillä cafe Pamskatanilla ilman, että heti alkaa paleltamaan kun lopettaa melonaan. Anorakin lateksimansetit päästää vettä hihaan ja hihassa loiskuva vesi pitää tyjentää viiden kilometrin välein. Kuiviksen neopreenimansetit pitää vettä kun on melarukkaset kädessä. Paluumatkalla Eino hönki sen verran kiukkusesti, että lisäsin toisen paidan kuiviksen alle. Hyvin tarkeni tulla. Kuivikselle tulee vielä paljon käyttöä, jos tulee samanlainen talvi kuin 2007-08 kun meri oli jäässä kolme viikkoa tammikuussa..
Mulla kuivapukumelonta muuttui kuivaksi vasta sen jälkeen, kun aloin käyttää kuiviksen alla verkkoalusasua ja sen päällä hikeä keräävää toista alusasua. Nyt pystyy melomaan reipasta vauhtia, rauhassa hikoillen, eikä tule kylmä lenkin jälkeenkään kajakkia kuivatessa.
Mulla on ollut Ursuitin kuivis yli 4 vuotta ja heti alkuun vaihdatin siihen lateksimansetit, kun ekan koskiuinnin jälkeen vettä oli sisällä nilkkoihin asti. Muussa melonnassa neopreenimansetit toimii ihan hyvn, varsinkin melarukkasten kanssa.
Onhan se ihan hauskaa lukea ihmisten pitävän kuivapuvuistaan, mutta nämä kommentit etääntyvät jo aika kauas alkuperäisestä aiheesta.
Mansettikeskustelu on vielä siinä rajoilla, mutta kannattaisi ehkä miettiä, johtuiko neopreenimansettisen puvun täyttyminen ehkä sittenkin siitä, että mansetit olivat käyttäjälleen väärän kokoiset – oli tullut hankittua itselle liian iso puku.
Kyllä neopreenimansetit minullakin aina hiukan falskaavat. Mutta käytännössä se ei haittaa mitään. Voisiko se kauluksesta uppeluksissa karannut kahvikupillinen sen verran lisätä lämmön karkaamista kaatumisen jälkeen, että CE jäisi meiltä kuikelokauloilta neopreenimansetein saamatta. Käytännössä mansetit eivät enää uidessa kovin pahasti falskaa. Testiin on kuitenkin pitänyt lähettää niitä pulskempia poikia, joilla on sen verran ruista myös rantehissa, että pysyy eskimon aikanakin mansetti tiukoilla.
Kiitos hyvistä vastauksista. Laitan osan eteenpäin Finnboat team jossa osa maahantuojista. BW ainoana melontayrikyksenä mutta muu vesiurheilu/veneily on hyvin edustettuna.
-Se että onko mansetti neopren tai latex ei ole osaa hyväksyntää, eikä saa olla, vaan sopivuus>tiukkuus. Neopren on mukavempi ja latex pitävämpi. Mutta oikea koko on se joka ratkaisee.
-Huolto oikein tehtynä erittäin tärkeä.
-Finboatissa olemme sitä mieltä että nämä ovat sadeasuja ei turvallisuus vaan mukavuus tuotteita. Liivit / kypärät kuuluvat turvallisuuspuoleen.
-Se meitä kauppiaita pelottaa (ei pelkästään minua) on netti joka ohjaa meitä ”showroom” asemaan ja tilataan palvelun jälkeen sitten jostain. Tämä johtuu tehtaittein hinnottelusta ja paremmasta kansanvälisestä logistiikasta. Tässä ei voi muuta todeta että ajat muuttuu ja moni tuote myös tämän takia poistuu valikoimista, niinkun monesa mussa alalla jo on tapahtunut. Muutokset ovat välillä hyvästä/huonosta riippuen monesta asiasta. Niiden kanssa on vaan elettävä.
Se mikä on puvuissa tärkeää: istuvuus ja omaan lajiinsa sopiva. Pitävät saumat ja kestävät vetoketjut. Latex/neopren on oltava käyttäjän mittojen mukaan.
Kankaan paksuus on enemmän laatuasia.
Kaikilla varteenotettavilla tehtailla, ainaskin oman edustamallani on erittäin hyvä sisäinen laaduntarkkailu, siksi takuu/rikkoutumiset on ollut yllättävän pientä. ja näin myös kolleegoillani pääasiassa paitsi ….. jossa oli liikaa kangas vikoja ja lopetin myymisen.
Kauppias näkee ja on osa laaduntarkkailua sillä asiakaskunta on niin pieni että on syytä kuunnella, kunhan näkemykset ovat rakentavia.
Mitä tulee CE hyväksyntään niin tehtaat ovat saanoneet ettei se tuo mitään lisää nykysillä ehdotuksilla muutakun kuluja joka asiakas maksaa. Niinkun on käynnyt kelluntapuvuissa jossa säännöstö uusittiin mutta tekotapa jäi vanhaksi. Paljon melua ja kustannuksia ihan turhasta.
Tärkeää on kauppiaiden/seurojen asiallinen tiedottaminen uusille tulokkaille, mitä laijissa on tärkeää että turvallisuus säilyy myös mukavana lajille.
Asiakkaiden palautteet toimitetaan kokoajan tehtaille ja moni muutos on siitä sannut alkuunssa vaikka välillä tuntuu että hitaasti.
Kiitos
Itse ajattelen, että periaatetasolla tuotteiden laatuvalvonta ja tyyppihyväksyntä on kannatettavaa ja parantaa kuluttajan asemaa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kuluttajan asema kuitenkin saattaa väliaikaisesti huonontua, mikäli (kuten ilmeisesti nyt on tapahtumassa) EU-maissa tehdään samasta direktiivistä erilaisia tulkintoja ja edetään vaatimustenmukaisuuden valvonnassa erilaisilla aikatauluilla.
Oikein käytettynä tällainen direktiivi – standardi – auttaa varmistamaan yhdenmukaisen laatutason tietyissä tuotteissa. Jos koko EU-alue toimisi yhdessä rintamassa, yhteisellä aikataululla, se pakottaisi kaikki näille markkinoille haluavat kuivapukuvalmistajat toteuttamaan direktiivin vaatimukset.
Onko kuivapuku sitten henkilösuojain vai ei? Melojien keskuudessa, melonnan yhteydessä sitä tunnutaan nopean kyselyn perusteella käytettävän sekä kokovartalosadeasuna (sääsuojapuku) että turvallisuudentunteen lisääjänä. Vain hyvin harva, jos kukaan, käyttää pukua melonnan olosuhderajojen laventamiseen. Turvallisuudentunteen lisäämiseen vaikuttaa riittävän luottamus siihen, että puku toimii ja kestää. Riittääkö se?
Ei, mikäli yksikin kuivapukuja myyvä taho jatkaa pukujen markkinointia ”henkivakuutuksena”. Viranomaisen näkökulmasta saattaa olla merkittävää, että kuluttajille on pyritty luomaan puvuista tällaista mielikuvaa.
No henkivakutuksena en kylläkään ole koskaan kuulut mutta kun mukavuuden lisäävänä. Laitin tänään asiasta
Vapaavuoren ministeriölle kantelun Tukeksesta jonka alaisuuteen asia kuuluu. Enemmän yhteistyöta markkinoiden ja teollisuuden kanssa. Eikä toimien kuten kävelevä lakikirja, tekniikasta tietämätön ja vielä vähemman alaa tuntien. Oli kollegani lausahdus tukeksen kokouksesta lähtiessämme. Aika osuva. Mutta ne istuu lain päällä. Eli se siitä. Katsotaan mitä kaikkea tämä tuo tullessaan.
Joku tuon kaltainen olisi hyvä: ”Melontaan soveltuva Sääsuojapuku joka tekee melontaretkeilystä helpompaa kylmillä keleillä.”
Turvapukuna se kuitenkin mielletään. Käytännössä muistan tältäkin syksyltä kahden seurakaverin haikailleen itselleen ”tuollaista pukua jolla olisi turvallista meloa talvellakin”. Itsekin ostin v. 99 ekan pukuni turvallisuutta lisäämään. Nyt ajattelen puvun tuoman lisäturvan tulevan pääosin siitä, että vaate on tarkoituksenmukainen. Villapaita on hyvä pakkasella, sukallinen kuivapuku on hyvä samoissa keleissä veden pinnan tasossa ja rannoissa.
Neopreenimanseteista vielä: päästävät kehon lämmön ranteisiin ja niskaan. Lateksit ovat kylmät, ja esim ns. tuplamansetissa lämpö ei johdu lateksin takaa lateksin ja neopreenin väliin.
Mites tää terminologia menee, Ursuitin pukua myydään pelastautumispukuna ja sillä on CE merkintä. Katsoin parin melontatarvikeliikkeen sivuilta, että siellä myydään melontapukuja ja kuivapukuja. Yhden liikkeen sivuilla selostettiin kuinka kuivapuku on hyvä pelastautumistilanteessa eli kuivapuku ja pelastautumispuku rinnastettiin. Onko nyt kysymys siitä, että ns. kuivapuvuilta (dry suit), jotka ovat melontatarvikevalmistajien tekemiä ja melontaan tarkoitettuja asusteita edellytettäisiin pelastautumispuvuille tarkoitettua CE merkintää? Tulee mieleen, että melontaan tarkoitetuista puvuista ei ihan tuosta vaan synny CE hyväksyttyjä pelastautumispukuja. Onko käytetyt materiaalit kunnollisia jne. Kuten Björn totesi niin lisäkustannuksia on tiedossa kuluttajan maksettavaksi siinä vaiheessa. Kokatakki kuivapuku maksaa kuulemma tonnin ja rapiat, minä maksoin CE gore-tex pelastautumispuvustani 630€. Joku vetää välistä ja rutosti. Että vielä lisäkustannuksia CE merkinnästä! No, jokainenhan saa ostaa pukunsa mistä lystää ja maksaa niin paljon kuin haluaa. Mutta onhan se aika ovelaa, että näiden melontahepeneiden kaupassa ratsastetaan pelastautumispuvun maineella ja sitten kun pitäisi todeta niiden soveltuvuus käyttötarkoitukseensa nousee älämölö.
Melonnan harrastajana tässä hiertää se, että kauppiaat ja kouluttajat alkavat määrittellä tätä pienen porukan harrastusta niin, että esim. aloittelevilla melojilla ostatetaan tonnin kuivapukuja jotta olisi ”turvallista” harrastaa. Tai se, että ”kuivapuku” nimikkeeseen liittyy illuusio, että melonta olisi kuivaa. Melonnassa kastuu aina. Puku päällä olo on vaan siedettävämpää silloin kun paita on jo märkä ja retkeilystä mahdollista nauttia myös kylmemmällä säällä.
Tilanne on vähintäänkin epämääräinen ja melonnan harrastajan ja kulttajan kannalta olisi paikallaan, että pelisäännöt ja terminologia selvitetään.
Miten pukujen direktiivin 89/686/EEC mukaisuutta sitten käytännössä testataan? Siihen mahdollisesti antaisi vastauksen ISO 15027-3 -standardi. Vaatimukset puolestaan löytyvät standardista ISO 15027-1. Valitettavasti ISO-standardit ovat maksullisia, enkä välttämättä viitsi sijoittaa 42 euroa asiaan tarkemmin tutustuakseni.
Standardin voi ostaa tuolta, jos tiedonjanonsa tyydyttämiseen on valmis sijoittamaan:
http://sales.sfs.fi/sfs/servlets/ProductServlet?action=productInfo&productID=261695
Pienenä vinkkinä todettakoon, että testeissä mitataan mekaanisen kestävyyden lisäksi muun muassa pukujen lämmöneristävyyttä. Voi olla, että ohuemmat ”melontapuvut” eivät täyttäisi vaatimuksia. Jääköön jokaisen tulkittavaksi, onko se melontapuvulle hyvä vai huono ominaisuus – riippuu varmaan paljon siitä, onko puvussa tarkoitus olla mukavasti sateessakin, vai odottaa vedessä kelluen paikalle apuun saapuvia viranomaisia. Enpä kuitenkaan haluaisi olla koekaniinina näissä testeissä, joissa mm. mitataan koehenkilön rektaalilämpötilaa säännöllisin väliajoin 🙂
Testattavat/tarkastettavat asiat löytyvät pääpiirteissään esimerkiksi Ursuit Gemino Active -puvun hyväksyntäsertifikaatin liitteistä (katso linkin dokumentin Annex 1), mutta kiinnostavinta eli testien raja-arvoja se ei paljasta. Ne löytyvät vain edellä mainitsemastani standardista.
Ehkäpä listaan selvyyden vuoksi pääkohdittain, mitä hyväksyntätesteissä tutkitaan:
-Vedenpitävyys
-Toiminnalliset ominaisuudet vedessä
-Materiaalit: värit, näkyvyys, heijastimet ja näiden kaikkien kulutuksen- ja öljynkestävyys
-Puvun mittojen ja ominaisuuksien säilyminen tavallisen pesukonepesun jälkeen (ei kutistu)
-Kulutustesti, vetolujuudet kulutuksen jälkeen, ominaisuuksien säilyminen, repeämislujuudet, lämpötilavaihteluiden kestävyys
-Tulensieto/palamattomuus
-Lämmöneristävyys ja iholta haihtuvan kosteuden poistuminen
Lämmöneristävyys on vain yksi asia monien joukossa. Kuivapuvun ostajalla on oikeus odottaa, että asu täyttää tietyt normit muidenkin tekijöiden osalta.
Tässä olisi ehkä parempi olla vastaamatta, mutta miettikää mitä kaikki tämä tuo tulessaan ja silloin puhutaan pelastuspuvusta ei enää kevyeestä harrastukseen sopivasta puvusta:
-esim hejastimet > ovat jo liiveissä. Melojan ei tarvitse lain mukaan liiviä edes käyttää.
-terminen eli lämpö > pelkkä kangas ei eristä mitään vaan alusvaatteet.
-hengittävyys ei ole turvallisuus asia vedessä vaan maalla mukaavuus asia. Päinvastoin hengittävät kankaat päästävät osan kosteudestaan sisään. tästä olisi paljon kerottavaa, mutta nykyiset puvut ovat kaikki hengittävästä kankaasta, hyvä.
-Pesu > on käsipesu ei missään nimessä konepesu tai kuivausrumpu. Tästä jos jostain kankaat kovettuu ja pilaantuu, samoin kaikki kumiosat.
Pelastuspuku on enemmän työvaate ja kevyt kuivapuku mukavuus-asu harrastajalleen.
Välilä tuntuu että kun puhutaan turvalllisuusdesa, pitää olla niin moni asia mukana että pitäisi kai alkaa myydä kajakkiahkiota että kaikki mahdtuu mukaan. Mutta tällöin on se vähän samaa kun naskalit on repussa eikä kaulassa.
Kauppiaana minua pelootta eniten kun vastalkaja ostaa kaiken viimeisenpäälle, mutta kokemus ja itsesuojeluvaisto puuttuu. Kun taas kokenut meloja pystyy määrittelemään tarpeenssa.
Siksi seurojen/kauppiaiden asiallinen informaatio asiasta joka eri lajeissa on eri vaatimukset. asiakkaan pitää tietää mitä ostaa. Mikäli lisäätään liian moni vaatimus tuotteeseen siitä tulee käyttökelvoton itse harrastukselle jolloin sitä ei mukavuus syistä käytetä. jne…. kohtuus kaikessa sillä kaikki perustuu kompromisseihin.
Kaikki nämä ns. kevyet kuivapuvuissa ei ole mitään eristystä sillä alusvaatetus”fleece” sen hoitaa meloja oman harkinnan mukaan. Sitten on sukat, tai latex jossa pitäisi olla neopreeni sukat lämmöksi. Kellunnan hoitaa CE-kelluntaliivi. Puku on se joka ”pyrkii” pitämään veden ulkopuolella.
Olen tässä jo vuosia monesti sanonut että normaalille melojalle keskitasoa parempi melontasetti (n.300,-) tiukoilla vyötäröineen ja lahkeilla on riittävä, tietenkin se päästää hitaasti vettä sinäänssä, mutta vesi ei vaihdu. Mukavaa ei, mutta desi tuntuu litroilta, sen opin armeijasukeltajana. Mutta mikäli sitten meinaa enemmän uida tai sekoilla jäissä niin kuivapuku on parempi.
Mutta tärkein turvallisuus on hyvä itsesuojeluvaisto ettei aseta itseenssä liiallisuuksiin.
Hyvä varustus on mukavuusasia, mutta sitä pitää hoivata eikä pelkästään käyttää!
Vesiurheilu markkinoiden kannalata on tärkeää että mikäli kuivapukuasia mennään CE hyväksyttyinen se tehdään koko CE-alueella yhtä aikaa, ensin tedään säännöstö yhdessä viranomaisten/teollisuus, sitten 1-2v ylimenokausi. Muuten markkinat vääristyy ja lajit kärsii turhan takia. Mutta silti en näe tarvetta ce-certifisointia urheilupuolelle jossa sarjat ovat pienet ja käyttäjäkunta tietoisia. Joku pitäisi selittää mitä on se hyöty tästä, joka suomalainen viranomainen yksipuolisesti nyt pyrkii asettamaan.
Mikäli olisi tiedossani tapaturmia huonoista puvuista se muuttaisi asiaa. Se että on valittu esim. liiansuuri puku jolloin tiiveys on huono, ei parane certtifisoinilla. Vaan hyvällä palvelulla ja kokeilemalla ja arvioida mikä on oma tarve.
Olen samaa mieltä Katrin kanssa. Kuivapuku mahdollistaa tämmöiselle sunnuntai-pullamelojalle kauden jatkamisen. Minusta on hienompaa lähteä merelle kuin jäädä rannalle, jos kuivapuku sen mahdollistaa. Taisi olla juuri tuo 2007/2008 talvi jolloin murtsikkasuksilla ei ollut käyttöä ja ostin Ursuitin kuivapuvun ja meloin läpi talven. Järki ja itsesuojeluvaisto pitää olla silti päässä ja itse tarkistan aina vesille lähtiessä merisään ja tuuliennusteen oli kuivapukua taikka ei.
Mielestäni CE-merkinnällä ei ole turvallisuuden kanssa niinkään tekemistä, ehkä se on enemmän valmistajan lupaus laadusta. Sillä on enemmän käytännön merkitystä mistä sertifiointifirmasta leima ostettu. CE-merkittyjä ja kiinassa valmistettuja sähkölaitteita on vedetty markkinoilta pois. Bilteman pilkkihaalareilla en lähtisi melomaan talvikeleillä oli niissä minkälaiset leimat tahansa.
Kuivapuvun hinnan voi suhteuttaa muihin välineisiin omien prioriteettien mukaan, Ursuitin hinnalla saa kaupasta hädin tuskin halvimman Hillebergin ja kunnon merikajakistakin joutuu pulittamaan päälle pari tonnia. Turvallisuusvälineenä melontakaveri on paras, ja pitäisikö minunkin liittyä vihdoin Facebookkiin, jos sieltä löytyisi talven melontaretkille helpoiten seuraa?
Antti, jatkojohdon ja kuivapuvun CE-hyväksyntää edeltävät testit ovat niin eritasoiset, ettei niitä voi verrata keskenään. Jälkimmäisen tapauksessa niitä ei voi ostaa mistään ”sertifiointifirmasta”. CE-merkinnän puolestaan voi lätkäistä mikä tahansa jatkojohtopaja, vedetään vain markkinoilta jos jäädään kiinni.
Tässä kohdassa täytyy selventää, että CE merkintä on _valmistajan_vakuutus_ siitä että tuote täyttää tietyt määritellyt kriteerit. Missään ei ole sellaista laitosta joka tuotteita hyväksyy, vaan valmistaja testauttaa tuotetta niin kauan että vakuuttuu siitä itse. Tämän jälkeen valmistaja laittaa itse sen CE -leiman.
Vaatimuksenmukaisutta valvotaan viranomaisten toimesta sitten satunnaisilla pistokoetesteillä. Näistä johtuu ne monet sähkölaitteiden takaisnvedot, myydään niin kauan kuin jää kiinni. Yhtä hyvin voidaan myydä CE -merkittyjä kuivapukuja sen paremmin testaamatta.
CE ei siis ole hyväksyntä, vaan valmistajan vakuutus.
Tosiaan melontakaveri heti pakolliseksi varusteeksi jokaiselle. Mutta vähintään pitäisi kai kaverilla olla PCU3 hyväksyntä, muuten saattaa joutua vaaraan ottaesdaan riskejä joita ei yksin ottaisi.
😉
Rauli toivoi keskustelua kuivapuvusta ja uusista lainsäädäntö- sekä viranomaisvaatimuksista. Pyrin pohtimaan asiaa kokeneen joka kelin melojan ja ehkä myös tuoteturvallisuutta valvovan viranomaisen näkökulmasta. Ensiksi on hyvä korostaa, että ihmisten lait, standardit ja määräykset muuttuvat ja kehittyvät, mutta luonnonlait ovat ja pysyvät. Hypotermia on tila, joka johtaa nopeasti toimintakyvyttömyyteen ja jopa kuolemaan. Oma kokemus hypotermiaharjoituksesta täysi retkiluisteluvarustus päällä oli, että 7-8 min avannossa johtaa lievään hypotermiaan. Kuitenkin tällöin pystyy vielä omin voimin vaihtamaan vaatteet ja saamaan itsensä lämpimäksi lähtemällä juoksulenkille. Standardin EN ISO 15027 mukainen kylmältä suojaava vaatetus antaa lisäaikaa tunnin tai tunteja, riippuen veden lämpötilasta ja alla olevan eristävän vaatetuksen määrästä. Kuivapuvussa voi kelluskella avannossa pitkään, niin kuin eri harjoituksissa on tehty.
Koska melon koko melontakauden ja lähes kaikissa olosuhteissa, niin käytän standardin mukaista kuivapukua aina kylmien vesien aikaan. Tärkein asia ja peruste valinnalleni on turvallisuus. Vaikka en mielestäni ota harkitsemattomia riskejä, niin aina voi sattua jotain yllättävää, liukastuminen, lievä sairaskohtaus, kajakki lähtee surffissa lapasesta ja törmäys kiveen tms. Vaatimukset jotka kuivapuvulle asetan ovat suurin piirtein seuraavat. Tärkein ominaisuus on vedenpitävyys ja varmuus siitä, että hätätilanteessa säilyn kuivana. Lisäksi puku ei saa haitata normaalia toimintaa, melontaa eikä aiheuttaa riskiä juuttua ahtaisiin paikkoihin kuten kajakkiin. Vuosien aikana olen kuluttanut useita kotimaisen valmistajan kuivapukuja. Kun laadun tuntee, niin etukäteen jo tietää kuinka monta vuotta puku kestää.
Suomessa on käsittääkseni tehty ja julkaistu kansainvälisesti ensimmäinen tieteellinen tutkimus pelastuspukujen toimivuudesta ja suojausominaisuuksista. Lähtökohtana oli merenkulun haaksirikot ja laivamiehistön parempi suojaaminen. Pelastuspukujen järjestelmällinen, valvottu testaus- ja tutkimustoiminta alkoi 1980-luvun alussa yhteistyössä Työterveyslaitoksen, Merenkulkuhallituksen ym. toimesta. TTL on julkaissut hyvän kirjan ”Hypotermia” v. 2011.
Tuoteturvallisuuteen liittyvä lainsäädäntö ja määräykset ovat viimeisten vuosikymmenten aikana lisääntyneet valtavasti, EU:n myötä regulaatio on aivan toista luokkaa kuin ”itsenäisessä” Suomessa. Kuitenkin Suomi on Ruotsin ohella tuoteturvallisuuden valvonnassa Euroopassa edelläkävijöitä. Kuiva/pelastuspukujen osalta Suomessa on varmasti enemmän asiantuntemusta kuin monessa muussa maassa. Kreikassa riskit hypotermiasta eivät ole samaa luokkaa kuin meillä. Minusta TUKESin linjaus kuivapuvun CE vaatimuksista ja että puku pitää tyyppihyväksyttää eurooppalaisessa ilmoitetussa laitoksessa (Notified Body) ja testaus tarvittaessa akkreditoidussa laboratoriossa, on normaalia kehitystä. Kuivapuku on tuote, jolla ei monessa muussa Euroopan maassa ole niin merkittävää tehtävää kuin Suomessa, jossa vesillä liikutaan monenlaisilla aluksilla ja vedet ovat kylmät suuren osan vuodesta.
Lopuksi, vertaus henkivakuutukseen on mielestäni hieman ontuva. Henkivakuutus ei pelasta henkeä, mutta kuivapuku sen saattaa tehdä.
”Lopuksi, vertaus henkivakuutukseen on mielestäni hieman ontuva. Henkivakuutus ei pelasta henkeä, mutta kuivapuku sen saattaa tehdä.”
Minun mielestäni ajatus, että kuivapukuun pukeutuneena voi hypätä kajakkiin ja lähteä suorittamaan urotekoja, joihin omat taidot ja fyysiset edellytykset eivät riitä, on täysin kestämätön. Valitettavan monelle kuivapuku kuitenkin vaikuttaa olevan jonkinlainen ”teräsmiespuku”, vaikkei Reinolle olisikaan.
Toisaalta tiedän, että melomassa käy näinäkin päivinä henkilöitä, joiden ei tässä vaiheessa kautta enää välttämättä pitäisi vesille lähteä. Mielestäni vesille lähdön edellytys erityisesti kylmällä vedellä on, että yksin melovan on osattava tavanomaisissa olosuhteissa yksin kiivetä takaisin kajakkiin ja/tai pelastautua eskimopyörähdyksellä. Ryhmässä melovan puolestaan on osattava olla toveripelastuksessa sekä auttajana että autettavana. Näiden edellytysten täyttyessä kuivapuku on lisävaruste, joka esimerkiksi poistaa vaatteidenvaihdon tarpeen.
Onnellisen lopputuloksen todennäköisyyden ollessa suurempi, on pienempi riski että melontaan kohdistettaisiin viranomaisten taholta rajoituksia onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Toimivaksi todetulla kuivapuvulla on paikkansa.
Merkkarit tarjoaa jäsenilleen mielyttävät puitteet kylmässä vedessä kajakkiin takaisin kiipeämisen certifioitumiseen.Sauna on lämmin ti, to ja su sekä porukkaa paikalla takuuvarmasti.
” Turvallinen” melonta edellyttää ensisijaisesti melontakokemusta, jota saa vain melomalla. Käytännössä on siis melottava kylmillä vesillä, jotta voi meloa kylmillä vesillä. esimerkiksi millaset melarukkaset pitää itsellä olla, veden vastus suurempi kuin lämpimän veden, pimeää, ”märkää” , tarviiko itse tauko käsineitä, miten kännykän räplääminen onnistuu jne.
Meillä vajan sijainti on sellainen, että suojaisempia reittejä on tarjolla lähes joka kelille. Näitä reittejä aktiivisesti käytetäänkin. Ihminen on todella sopeutuvainen olio ja mukautuu ajallaan hyvin pitkälle siihen mitä tekee ja harjoittelee. Keskimäärin parin vuoden aktiivinen harrastus lajissa kuin lajissa on aika tavallinen aika kehon sopeutua taidollisesti että fyysisesti lajin perusvaatimuksiin.
Mä en yritä mainostaa Ursuittia laittamalla tämän linkin ”pelastuspuvun” lämmöneristävyystestistä..
Click to access pelastuspukuesite2006.pdf
Mielestäni normipelastautumiseen ei kulu tuntia, saati kuutta tuntia uimista. Mutta hyvä, että on testattu ja CE:t on kunnossa..
Mulle nauretaan, kun kuiviksen lisäksi käytän neopreenihanskoja melarukkasten kanssa jo lämpiminä syyspäivinä. Ja neopreenihuppusta on tullut kysymyksiä, et uimaanko ajattelit mennä…
Ite kauhistelen avojaloin kilpurimelontaa siinä vaiheessa, kun itsellä on jo kuiviksen alla huopakumisaappaiden huovat..
Mutta kuten Katri sanoi, jokainen oppii kantapään kautta, mikä vaatetus syysmelonnassa on itselle sopiva.
Pakkasmelontaa pääsee vkonloppuna testailemaan ja kohta saa ”järkyttyä” siitä, et jotkut viittikin luistella kuivikset päällä.. – ”pahimmillaan” jään paksuuden ollessa parikyt senttiä. Mutta voihan se olla, että itekin moiseen ”antautuu”, jos rohkaistuis ja uskaltais ”riskijäille” lähteä kokeileen onneaan.
No nyt on Tuulalla puurot ja vellit pahasti sekaisin.
Retkiluistelijan ei koskaan pidä lähteä riskijäille, eikä luonnonjäälle koskaan pidä lähteä onnea kokeilemaan. Jollet tiedä mitä olet tekemässä, pysy pois jäältä, tai lähde ohjatulle luisteluretkelle.
Jos olet vesillä ja jäällä koko ajan niin peloissasi, että joudut varautumaan sen takia yliampuvalla vaatetuksella, pelkosi on riski sekä itsellesi että mahdollisesti mukanasi oleville.
Joo – punainen lanka aamullisessa tekstissä karkas..
Lämmöneristävyystestin tulokset naisten ja miesten välillä, sekä testiin käytetty aika oli mun mielestä mielenkiintoisia. Jos joku muun merkkinen puku laitetaan samanlaiseen testiin, niin mikä lie lopputulos, mutta pointtini olikin, että mitä väliä. Harvoin tavallisessa eteenpäinmelonnassa kaatuu ja vielä harvemmin sen jälkeen ui/kelluu kuusi tuntia.
Oma ”ylipukeutuminen” meloessa ei johdu pelosta, vaan vaivasista jäsenistä. Ja joku syy täytyy niilläkin retkiluistelijoilla olla, jotka luistelee kuivisten kanssa auton kestävällä jäällä – niiden täytyy kokea se mielekkääksi. Itse ymmärrän kuivisten käyttöä jääntiedusteluretkillä, joita kokeneet retkiluistelijat tekevät. Minulle soveltuu parhaiten perässäluistelu.
Täytyy lähteä huomenna Skorvaniin, ennenkuin talvi tulee.
Taisinpa mennä liian pitkälle johtopäätöksessä, että hallitsisit pelkoa melontapukeutumisella. Ja vaikka se olisikin pitänyt paikkansa, olisi silti oma asiasi, jos niin haluaisit tehdä.
Oikeastaan hämmennyin siitä, että asiallinen kuivapukujen luotettavuutta koskeva keskustelu oli kääntymässä väittelyksi kuivapuvun tai muun melontavaatetuksen asiallisuudesta. Niin kommenttisi oli luettavissa. En tiedä, tarkoititko sitä, vai toteutuiko vain ns. Wiion laki (”Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta”) eli viestinnän osapuolet ymmärtävät sanoman eri tavalla.
CE merkinnästä on vaan haittaa ellei muutkin isot EU maat ala vaatia samaa. Valmistajat tuskin lähtevät pukujaan hyväksymään pelkän Suomen takia ja silloin tilanne on vaan huonompi kuin mihin pyritään. Aktiivit kyllä keksivät keinot miten uusi puku saadaan hommattua säännöistä riippumatta, mutta suurelle massalle se on haitta ja se heikentää turvallisuutta.
Mikä suuri massa, missä? Sunnuntaimelojalle kuivapuku on ostettua turvallisuutta ja CE hyväksytty pelastautumispuku on testattu toimivaksi siinä mitä pelätään eli veden varaan joutumisessa. Merimelojien suoritettamien suhteellisen laajojen ja pitkäaikaisten käytännön testien mukaan kotimainen CE hyväksytty pelastautumispuku toimii myös melonta-asuna tai ”kuivapukuna”. On myös todettu, että aktiivikäytössä tällaisen puvun elinikä on noin kolme kautta ja sitten se joutaa roskiin. Näistä hyväksymättömistä puvuista ei ole näin kattavaa kokemusta, mutta pahoin pelkään että ne eivät kestä edes sitä mitä hyväksytty puku. Pukuinvestoinnin vertaaminen Hillebergin telttaan tai kajakkiin hieman ontuu, sillä laatuteltalta tai kajakilta on lupa odottaa vähintään kymmenen vuoden käyttöikää aktiivikäytössä. Suurelle massalle CE hyväksyntä on tae turvallisuudesta ja tieto, ettei maksa turhasta. Aktiivimelojille ei muu kelpaakaan, koska rahalle pitää saada vastinetta.
Kuivapuvuista meuhkataan aivan liikaa. Oli kuivis CE-hyväksytty tai ei, sitä ei voi pitää turvavarusteena. Liitossauman pettäminen, vetoketjun pienikin avoin alue (naisilla suuri WC-luukku, hartiavetskari tai muuten sopimaton koko) voivat aiheuttaa todellisen vaaratilanteen ja yllättää melojan. Usein myös kuivapuvun alla on liian vähäinen lämpoeristys, joka vesittää kylmille keleille tarkoitetun kuiviksen turvallisuusominaisuuksia. Tuolloin kylmä kangistaa.
Suuri kuivapuvun lisäävä vaara on myöskin sisälle jäänyt liika ilma, jolloin veden varaan joutuessa ilma nousee pintaan ja voi olla hankala pitää edes päätä vedenpinnan yläpuolelle, varsinkaan kovassa aallokossa. Suurin ja tärkein turvavaruste melojalle on oma järki ja milläs sitä mitataan kun innostus korvaa sen, eikä sitä saa rahalla.
Oletko kokeillut että et vain levitä legendaa. Kuinka monta onnettomuutta tämän takia on kirjattu? Kuinka moni kertoo itse joutuneensa ongelmiin.
Kokeilkaapa joskus allasharjoitukissa: jättäkää ilmaamatta ja sukeltakaa, katsokaa kuinka käy, jäävätkö jalat pintaan.
Itselläni ei ole kokemuksia, mutta olen altaalla nähnyt kuinka Suursepän Paula kokeili asian heti saatuaan ensimmäisen pukunsa. Paulalla oli ja on just oikea asenne, sitä samaa jota Katri ylempänä suositteli. Sillä pääsee pitkälle.
? 🙂 Legenda jo eläessään! Jos totuus kirpaisee, niin siinähän on kehittymisen siemen. Kuivapukuihin palatakseni, todellakin kannattaa kokeilla, ettei turvalliduuden tunne iske ytimiin. Kommenteissa on paljon hyviä huomioita, tosin en ole mielistelyn kannalla. Asiat asioina. 😉
Saunan lauteilta on hyvä huudella ”totuuksia” silloin kun merellä meuhkataan, vai miten sananlasku menee. Keskustelu on ihan hyödyllistä, mutta kommenteissa pitäisi pysyä omissa kokemuksissa.
Kun tonnin puvussa on jo nyt muutama satanen myyntikatetta niin ei ihme, että kauppiaat hermostuu CE testauksesta. Aloitteleville melojille on pystynyt myymään pukuja ja hintaa ei kysellä kun oma henki on kyseessä. Mitä muuta tuotetta melojat ostavat yhtä hanakasti, hintaa kyselemättä ja sunnuntaimelojat varsinkin suhteellisen satunnaiseen käyttöön. Ei ole paljoa vaadittu, että tuotteella olisi joku ulkopuolinen testaus, että se todella soveltuu siihen käyttöön mihin sitä myydään. Vielä kun olis käytettävissä tietoa miten eri puvut oikeasti kestävät melontakäytössä.
Business muuttuu melontatarvike kauppiaille kokoajan yhä hankalammaksi kun ihmisten ostostottumukset muuttuu muutenkin. Jos Suomessa on rajoitus, että haluttua tuotetta ei saa, se hankitaan sieltä mistä sen saa; joko netistä tai vaikka virosta samalla viinan hakumatkan kanssa. Vertaa esim. Viinan hinnoittelu Suomessa verrattuna viinanhakuun Virosta.
Monen valmistajan suomen kuivapuku myynnin osuus voi olla kokonaismyynnistä niin pieni, ettei valmistajan kannata panostaa CE testaukseen. Tilastoja on varmaankin vaikea saada, mutta voi käyttäjiä olla muutkin kuin melojat ja pelastusviranomaiset. Mikä on esim. kalastajien ja muiden virkistyskäyttäjien osuus myynnistä. Mikäli CE testaus nostaa hintaa merkittävästi, se myös vaikuttaa negatiivisesti kuluttajien ostoskäyttäytymiseen ja siten negatiivisesti turvallisuuteen. Jos suomessa kilpailu vähenee myös valmistajalla on houkutus nostaa katetta, joka vaikuttaa kuluttajahintojen nousuun. Yhtälö mitä tilanteessa tapahtuu ei ole yksinkertaista.
Säästäkää pukille puuroa. Ursuit-pukki tulee kaukaa Skrvatunturilta. Onko ,ilttejä lapsia? Pukki hakeve pyh
ää lahjavettä Läo hteelästä.