Epic 18 X Sport -merikajakin koemelonta

Long time no see .. on aika jatkaa melonnasta kirjoittamista.

Epic 18 X -merikajakin kaksi eri versiota eli Sport ja ”tavallinen” ovat saaneet keväällä melontablogeissa ja melontaseurojen saunojen lauteilla osakseen runsaasti huomiota. Toisaalla tässä blogissa on jo esitetty kommentteja kyseisestä kajakista.

Epic 18 X ja 18 X Sport ovat ulkomitoiltaan lähes yhteneväisiä eli 5,5m pituisia ja noin 56 cm levyisiä. Valmistajan omalaatuisen nimeämiskäytännön mukaisesti sporttisemman ensivaikutelman antava kajakki on itseasiassa tukevammaksi tarkoitettu versio. Ero ilmenee lähinnä ensisijaisessa tukevuudessa ja on saavutettu suuremmalla vesilinjaleveydellä. Suurempi vesilinjan leveys puolestaan tarkoittaa suurempaa kantavuutta, joka puolestaan tarkoittaa että periaatteessa Sport kelluu samalla lastilla hieman korkeammalla kuin 18 X.

Merimelojat ry osti seurakalustoonsa yhden Epic 18 X Sportin. Koemeloin kajakkia ennen hankintaa Ykan kympin verran erittäin tuulisessa kelissä ja hankinnan jälkeen Skorvön helatorstairetken verran, yhteensä noin 120 km. Skorvön reissuun mahtui sekä vastatuulta että myötätuulta, kovaa aallokkoa ja tyyntä, melontaa reilun retkilastin kera ja tyhjällä kajakilla.

Nopeus ja kevytkulkuisuus: Yleisvaikutelmani on, että kajakki häviää sileällä ja aallokko-olosuhteissa (pl. myötätuuli) nopeudessa hieman Inukille ja muille nopeakulkuisille merikajakeille. Tätä tukee HT:n havainto, että Miks Wahoo on Skorvön reitillä  selvästi nopeampi kuin Epic. Porkkalan luotsiaseman ulkopuolella tyhjällä kajakilla suorittamassani kokeilussa kajakki surffasi hyvin isoakin aaltoa, mutta useamman aallon yhdistäminen yhdeksi surffiksi on vaikeampaa kuin Inukilla (joka muodostaa mielessäni vertailutason kaikille merikajakeille) ja kajakkia pitää herkeämättä ohjata, sen verran eloisasti se käyttäytyy erityisesti aallon harjalla. Pienen aallon tuoma nopeushyöty matkantekoon on helppo käyttää. Kajakki on hyvin kevytkulkuinen noin 9 km/h nopeuteen lastattunakin, sitä suurempi vauhti erityisesti kuormattuna edellyttää yrittämistä.

Tukevuus ja tuuli/aallokko-ominaisuudet, ohjailu: kajakki on erittäin alkutukeva ja erittäin lopputukeva, aallokkokaan ei tuota yllätyksiä. Oikein trimmattuna/lastattuna kajakki on käytännössä sivutuulineutraali, eli ei pyri nousemaan tuuleen tai kääntymään siitä poispäin. Kajakissa on pituussuunnassa siirrettävä istuin, jonka säädössä on sama periaate kuin kilpakajakin istuimen säädössä – mitä kevyempi meloja, sitä edemmäs istuin on säädettävä. Jos kajakissa istuu liian takana, sun kulkuasento muodostuu pystykeulaiseksi, mikä tekee kajakin ohjaustuntumasta levottoman ja hidastaa kulkua.

Peräsin ohjaa kajakkia hyvin. Ainoastaan surffissa siitä tahtoo loppua pito. Melko laakeapohjainen runko on herkkä kääntymään ja kääntäminen onnistuu hyvin myös kallistamalla tai melatekniikoilla. Ilman peräsintä kajakin suuntavakaus on kuitenkin melko vähäinen, eikä peräsimen vikaantuminen vaativammissa olosuhteissa ole kovinkaan toivottavaa!

Ergonomia: Kajakin istuin jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Minulle siinä ei ollut mitään erityistä ongelmaa, mutta osa melojista ei pysty kovinkaan pitkään istumaan Epicissä. Istuimen ja jalkatuen kombinaatio toi jollain tavalla mieleeni Lettmann Streamlinerin, jollainen minulla oli joitakin vuosia sitten. Siinäkään ei penkissä sinänsä ollut mitään vikaa, mutta koin jotenkin hankalaksi voimantuoton kannalta hyvän asennon löytämisen. Luulen, että syynä on lähes pohjalle asennettu istuin, jonka vuoksi jalkojen ja takamuksen välinen korkeusero jä hyvin pieneksi. Kun samaan soppaan heittää kireät takareidet ja jäykän alaselän, ei ole ihme ettei asentoa löydy. Epic on niin tukeva, että siinä voisi olla korkeampikin istuin. Säädöt riittävät niin iso- kuin pienikokoisillekin melojille.

Kajakissa on tilaa meloa polvet yhdessä keskellä ja levyjalkatuki mahdollistaa sen. Eskimopyörähdyksen suorittamista varten polvet saa istuma-aukon reunojen alle melko mukavasti. Eskimopyörähdys on helppo suorittaa sekä etukannen että takakannen kautta nousten, pienen alkuvauhdin antamisen jälkeen kajakki kääntyy lähes itsekseen oikeinpäin.

Isosta istuma-aukosta on helppo rantautua ja sinne on helppoa kiivetä rannasta tai laiturilta. Surffilähtö onnistuu helposti maratonmelonnasta tutulla tekniikalla, jossa toinen jalka astuu kajakin pohjalle, kajakki potkaistaan vedessä/rannassa olevalla jalalla vauhtiin ja istutaan nopeasti alas.

Suhteellisen suuresta leveydestä huolimatta melonta onnistuu teknisesti hyvin. Levein kohta on takakannella ja etukannessa on pienet viisteet melan veteenlaittokohdissa.

Lastitilat ja viimeistely: Tilaa on kuin missä tahansa keskikokoista isommassa kajakissa ja lastaaminen on helppoa. Lasi/hiilikuituiset lastiluukut on varustettu kumitiivisteellä ja suljetaan samanakaltaisella vipusysteemillä, jota on käytetty esimerkiksi Bel-Amissa. Etuluukku oli täysin vesitiivis, takaluukkuun tihkui jostain hieman kosteutta ja ns. päiväluukkuun meni aallokkoisella kelilla muutaman tunnin melonnan aikana reilusti vettä. Vertailun vuoksi – käytin kajakissa omaa aukkopeitettäni, eikä istuma-aukkoon samojen lenkkien aikana mennyt lainkaan vettä. Saranoitu päiväluukun kansi siis vuotaa.

Istuin on kiinnitetty keskeltä yhdellä kiskolla, jonka varassa se myös siirtyy. Istuin pääsee hieman heilumaan sivusuunnassa kiinnityskiskon varassa. Muuten kajakin viimeistely vaikuttaa hyvältä, missään ei näy kuitupiikkejä tai muuta vastaavaa.

Yhteenveto: Epic 18 X Sport on hyvä kevytkulkuinen retkikajakki melontaseuran kalustoon.

24 Comments on “Epic 18 X Sport -merikajakin koemelonta

  1. Juhannusliikenteessä tarkeni ensi kerran ajaa 18X:ää paljan jaloin ja tuntuma kajakkiin ja ohajauspedaaleihin parani huomattavasti. Anorakista ei vielä päässyt eroon, mutta jo nyt alkoi olemaan sallaista melonnan juhlaa mitä olen odottanut. Paattia pystyy melomaan lähes täydellisellä kilpamelontatekniikalla ja se liukuu kevyesti. Juhannusaaton runtin loppuveto kevyesti lastattuna Raulin kanssa 10,5 … 11,0 km/h vauhtia sujui riuhtomatta ja paatissa olisi ollut vielä varaa nostaa vauhtia. Vastaavasti patterit tyhjenevät myös vauhdikkaasti kun kroppaa kuormitetaan tavallista retkikajakkia tehokkaammin. Parhaimmillaan paatti on kevyissä tuulissa. Aallokossa perä alkaa vatkaamaan, peräsimen pito ei riitä naulaamaan perää paikalleen. Tämä riippuu myös vauhdista. Suunnan saa kyllä korjattua, mutta matkanteko hidastuu kiemurtelussa. Takakannen pyöreä luukku vuotaa aallokossa, se on moneen kertaan todettu. Pitkäjalkaisena minulla ei polvet mahdu aukon reunuksen alle ja esim. veneen peesiin pääsemisen edellyttämä peräaallon ylitys on haastavaa kun horjahtaessa ei saa polville tukea. Alustavat peesikokemukset kuitenkin kannustavat yrittämään uudestaan..

    • Nyt on kesän melonnat takana 18X:llä ja keväällä kirjaamani tuntumat ovat vahvistuneet. Suuntavakavuuden puute ilmenee jo pienessä aallokossa, veneen peräaalloissa ja häiritsee merkittävästi. Vertailuna Rapier 20, joka menee suoraan ja sillä pystyy kanttaamaan ja surffaamaan jopa sivumyötäiseen aaltoon. 18X:llä ei pysty kanttaamaan, koska se edellyttää niin suurta kallistamista että polvet yhdessä aukon keskellä on vaarana tipahtaa kyydistä. Skorvönvedossa suotuisalla kelillä yli 10 km/h keskinopeus on saavutettavissa helposti. Sileällä kelillä paatti liukuu lähes kilpurin lailla. Melonta-asento mahdollistaa suuremman kierron kuin muissa retkikajakeissa ja veto alkaa aikaisemmin. Vetoon saa lisää tehoa ja pituutta, mikä mahdollistaa vauhdin lisäämisen. Heinäkuinen laajennettu Soisalon kierros noin 600 km meni keskinopeudella 7.41 km/h. Päivittäinen melontamatka vaihteli 51 … 71 km ja päivien keskinopeudet 7.1 … 8.7 km/h tuuliolosuhteidden mukaan. Vertailuksi vastaava lenkki melottu Wahoolla 7,65 km/h, Rapier 18:lla 7.34 km/h, Taranilla 8.38 km/h. Johtopäätös on, että 7-8 h päivittäisillä melontasessioilla matalan tehon nopeus ei ole yhtä hyvä kuin lyhyemmissä vedoissa. Tasapohjaisempi 18X Sport lienee kevytkulkuisempi retkivauhdeisssa. Tähän viittaa myös tasapohjaisen Taranin yllättävän hyvä keskinopeus. Taranin testissä v. 2011 ei ollut yhtään vastatuulta ja päivittäiset keskinopeudet vaihtelivat välillä 8.0 … 8.6 km/h. Rapier 20:llä keskinopeus oli muistaakseni noin 8.3 km/h, mutta täytynee uudistaa testi ensi suvena. Joutunen myös poikkemaan Valamossa tutustumassa sigle maltiin.

      • Yllä kuvattu 18X lähtee kiertoon kahdella tonnilla. Kilpamelontatekniikan hallitsevalle tai sillä tyylillä (polvet yhdessä) melovalle viime kauden sisäänajettu kunto- ja retkeilykajakki, hiilikuitua 19 kg.

        Samoin kiertoon tarjolla maratonpainoinen (E) Nelo Quattro XXL kilpakajakki. Vähän melottu demopaatti, mutta siinä Nelon laadulle ominaista delaminaatiovikaa, eli pinta- ja sisäkerros pohjassa ovat paikoitellen irti toisistaan. Korjausmenetelmä on jäykistysinjektointi ja näppärä kaveri saa tuosta tonnilla höyhenenkeveän aihion.

        • Mitä tilalle? Tilaukset tehty jo, vai ostitko Kokkolan tehtaan konkurssihuutokaupasta jotain?

          • Ei mitään tilalle, mutta jos sais ulkoilutettua Rapiereja Wahoon ja Ellun lisäksi. Ehkä jätän keskiviikko- ja maratonkisat, jolloin mulla ei ole tarvetta noille. 18X on parhaimmillaan sellaiselle, joka haluaa meloa kovaa. Ehkä Quattro kulki viime kesänä sen takia, että tuli vedettyä 18X:llä Skorvönreissuja ym. Ja jäähän mulle vielä myös Quattro Classic, jolla pääsee viivalle. Jos on enempi kiinostuneita, niin hintaa saa nostaa(:

            • Nyt rupes myyntipuheet kaduttamaan, enhän mä raaski tosta 18X:tä luopua. Welhonpesästä löytyy hyllystä uus ja kiiltävä, jos tollasta haluttaa.

              • HT, joko olet ulkoiluttanut 18X:ää tai muita? Yksinäisiä melojia Helsingin edustalla bongattu!

                • Tänään oli sakea sumu matkalla Skorvanista Matinkylään. Tyynessä kuului laivojen sumutorvet ja allien huutelut – muuten ihan hiljaista. Jäälauttoja joutui väistelemään Bodönsalmen jälkeen. Skorvanin rantaan oli myös ajautunut yön aikana jäälauttoja.
                  Unohtu se lypsyjakkaralla varustetun retkikajakin nimi?

                    • Lettmannilta vastasivat, ettei Streamlinerin kilpuripenkki sovi Magellaniin.

                      Kokeilin puhallettavaa niskatukea + geelipehmuste-yhdistelmää penkin päällä.
                      Tukevuus ontui, kun tyynyn ilma velloi pepun liikkeistä.

                      Kokeilin koskimelonnassa käytettävää Jackson Sweet Cheeks -fylliä. Varmasti hyvä koskareissa, kun fylli pehmustaa ja tukee myös pepun takaa ja sivuilta, meloja on tiukasti kiinni. Testilenkin jälkeen arvioin, ettei tuo muuhun melontaan taida sopia. Varsinkin jos haluaa pepun ”pyörivän” eteenpäinmelonnan aikana.

                      Onneksi vajamestarin avustuksella sain tuunattua korokepalan Magellanin alkuperäisen istuimen päälle – vanhasta paksusta jumppa-alustasta ja sen päälle vielä geelipehmuste. 🙂
                      Nyt loppui kuopassa istuminen ja löytyi ryhdikäs melonta-asento.
                      Magellan on niin tukeva paatti, ettei tunnu yhtään kiikkerämmältä muutaman sentin korotuksen jälkeen. Skorviumin jälkeen saa loppullisen testituloksen..

                    • Sain koemeloa VKV:n Seagull Elitea.
                      Kajakki on 60 cm leveä – Magellanissa leveyttä on 57 cm – eli totutusti sai melaa uittaa, eikä lapa kolissut kajakin kylkiin.
                      Testimelonnan alussa kilpuripenkki tuntui hyvältä, melonta-asento oli ryhdikäs – melan vartta sai pidentää. Kajakki ei tuntunut kiikkerältä tyhjänäkään – tosin testihetkenä ei tuullut eikä ollut aallokkoa.
                      Tunnin melonnan aikana alkoi kuitenkin kilpuripenkin takaosa painaa. Tämä lienee monen kilpuripenkin ongelma ja olen nähnyt niihin lisätyn pehmikepaloja.
                      Tuli todettua, etten pitkiä päivämatkoja olisi pystynyt kilpuripenkillä melomaan.
                      Hyvä, että tämä koemelonta mahdollistui, niin ei jäänyt kaivelemaan, josko Magellaniin olisi pitänyt viritellä ”vauhti”-penkki.

                • Tuli ryntäytettyä 18X:ää ke-nelosella. En pysynyt Ilmon Rapierin kyydissä, mutta aika parani 20 sekkaa viime keväiseen avaukseen verrattuna. Silloin tosin oli 10 m/s lounaistuulta ja nyt kolme metriä etelästä. Alkaa olemaan pientä vähennyspainetta kalustossa, mutta Epic on niin hyvä melottava etten siitä raaski luopua. Mukava lenkkipaatti ja sillä voi oikeasti treenata melontaa, esim. silloin kun keli on kilpurille kova tai ei vaan halua kierrellä rantoja pitkin.

      • Siirsin istuinta ja jalkatukea pykälän eteenpäin. Nyt on polvet melkein kiinni aukon etureunassa, eikä edemmäs pääse. Yllä mainittu rauhattomuus lieveni ja ohjautuvuus parani. Eilisen kilpurilla melotun ke-kisan jälkeen Epic tuntui melkein yhtä melottavalta, nam nam! Vahasin kajakin ja nyt luukkujen salvat menevät helposti kiinni, vink vink..

      • Saimaan reissu Rapier 20:llä meni 7.9 km/h keskinopeudella. Puolimatkassa olin vielä 8.4 km/h vaudissa, mutta loppuosuuden kaksi vastatuulipäivää ja runsaat tekniikkatauot pudottivat keskinopeuden. Rapier tuli löydettyä uudelleen ja tälle kesälle sillä on tullut tahkottua jo reilu tonni. Samalla on tullut hyvää kontrastia Epiciin. Epiciin pätee kaikki mitä aikaisemmin olen kirjoittanut. Epicin jalkatuet ja ohjainpedaalit ovat parasta mitä olen melonut. Pinnaohjaus sopii kilpuriin, jolla melotaan enimmäkseen suoraan. Mutta retkipaattiin herkkätoimiset varvaspedaalit ovat parasta mitä voi saada. Epiciä voi meloa paljan jaloin, jolloin tuntuma jalkatukeen on erinomainen. Ohjaamista varten ei jalkaa tarvitse siirtää vaan varpaiden koukistus riittää. Epicin heikko suuntavakavuus aallokossa edellyttääkin ohjaamista kun Rapierin pedaaleihin tarvitsee harvemmin koskea. 18X on erinomainen kuntokajakki, jossa on tilojen puolesta erinomaiset retkeilyominaisuudet. Hiilikuiturunko on kivikova ja kestää kovaakin polkemista notkumatta. Epic on ratamelojan toivekajakki retkeilyyn kohtuukeleissä. Mutta mun makuun on enemmän Rapier/Avalon tyyppinen junamaisen suuntavakaa menijä. Siksi Epic 18X nyt tarjolla kiertoon nopealle.

  2. Seuran Epic 18X Sport on ollut koko kesän ahkerassa käytössä.
    Se on löytänyt tyytyväisen käyttäjäkuntansa ja sillä on myös retkeilty.
    Jopa jonkun käyttäjän selkävaivat ovat parantuneet istuimen ergonomian myötä.

    Itselläni istuin ei toimi edes geelipehmusteen kanssa, puhumattakaan epicin omien kovien ”pehmusteiden” kanssa. Harmittaa, kun osaltani hyvä kajakki jää käyttämättä.

    Aikanaan kävin merkkareden järjestämällä, Risto Lehtisen kurssilla ja mieleen jäi aloituspuhe penkin ergonomian tärkeydestä. Vasta tämä kesä on opettanut ”kantapään” = takamuksen kautta asian merkityksen.

    Seuran käyttöoikeuspuolen kuntokajakeista Nelo Viper 48 sopii kropalleni loistavasti, kun taas pienenkin Zedtech- lenkin jälkeen iskias vaivaa välittömästi..
    Onko jäykän alaselän ja kireät reisilihakset omaavan melojan ainoa toivo lypsyjakkara?

    Täytynee testata vuosien tauon jälkeen uudelleen seuran Inuk – se kun taitaa olla ainoa käyttöoikeuspuolen retkikajakki, jossa on korkea istuin.

    • Jos penkki vaivaa, hyvän saa myös tekemällä itse, muotti löytyy jokaiselta omasta takaa.
      Ohjeet esim:http://www.oneoceankayaks.com/Wshophtm/kayakseat18b.htm
      Eva muovi bilteemasta, neliön mallisen jumppamaton paloja. Kontaktisprayllä halutun korkuinen kakku, josta muotoilemaan. Toisen puolen kohoruudutus ehkä kannattais hio tasaiseksi ennen liimausta, itse en viitsinyt. Lämmin, hyvä tuntuma ja tuki, sopiva kovuus ainakin vähän rauhallisempaan menoon. Jäännöspaloilla voi topata kajakin muita tukipisteitä.

  3. Seuran Inukissa oli ”Melontakielto”-lappu, enkä ole vielä selvittänyt mikä on vikana ja osaisinko korjata sen. Sen sijaan seuran inkkarilla on tullut melottua muutamia kertoja ja siitä onkin löytynyt uusi ”koukuttaja”. 🙂
    Vartalonkiertoakin saa perämelojana mukavasti, kun J-vedon sijaan vetää kaarivetoja.
    Ja mikä parasta, melomaan voi lähteä tavallisissa ulkoiluvaatteissa; ei kiristäviä kaula- tai rannemansetteja ja sormetkin pysyvät lämpöisinä/kuivina nahkarukkasissa.
    Inkkarimelonnassa loppuu suorittaminen.. – taisi tulla lajin vaihto. 🙂

    • Joku on polkenut jalkatuen kiskoineen irti siitä Inukista.

      Jos inkkarimelonnassa J-vedon sijaan tarvitaan kaarivetoja, on melojien tekemisissä kyllä jotain erikoista. Parempi etten kommentoi enempää, kun en ole nähnyt miten melotte S:n kanssa inkkarilla.

  4. Aikomukseni on testata M-kalustoa aikuisen naisen näkökulmista. Jokunen kajakki karsiutuu pois jo ’kevytsarjansa’ vuoksi.
    Paljon kehuttu Epic 18 X Sport kiinnostaa erityisesti. Voitteko suositella joitakin ’raskaan sarjan’ kajakimalleja?!!!
    Merellä nähdään 🙂

    • No Ellu tietenkin kannattaa testata. Pystyn tarjomaan sinivalkoisen unelman tiukkaan hintaan.

      • Seuralle on hankittu paljon pienikokoisille melojille tarkoitettuja paatteja; mutta niillä pystyy isompikokoisetkin melomaan – lastitta – päivälenkkejä.

        Nytkin seuralla on koemelottavana Rockpoolin Tarantella, joka on tarkoitettu pienille melojille. Testasin sen eilen. 175cm pitkänä jalkatukien taakse jäi reilusti tilaa ja muutenkin ohjaamo vaikutti reilun kokoiselta. Reisitukia ”joutui” hakemaan korkealta – hyvä vaan etteivät olleet tiellä meloessa. Kajakki on nopeakulkuinen ja varmaankin hyvä surffipaatti.
        Mielellään sillä lenkkejä vetää, kunhan vaan muistaa laittaa melontatossut jalkaan. Avojaloin jalkatuki alkoi painaa jalkapohjaa tunnin lenkillä.

        Isokokoisille tarkoitetut retkipaatit Elaine ja Viviane kulkevat kyllä myös vauhdikkaasti, mutta eivät ole ketteriä ohjailtavia – ainakaan mun voimilla. Peräsimestä lienee jeesiä – on vielä testaamatta.

        Lettmannin Skinneri on oikein mukava, nopea aallokkopaatti. Hyvä, että se hankittiin seuralle. Nyt voi joskus, kevyillä kesäkamoilla, testata sen skorvanin-reitillä.
        Pakkaustilojen pienuuden takia päädyin Skinnerin sijasta hankkimaan Magellanin.

        Beuafort kannattaa myös testata – sekin on ketterä liikuteltava ja isompikin ohjaaja mahtuu kyytiin.

        Seuralla on oikein mukava valikoima erilaisia kajakkeja.
        Tarantella vois olla hyvä lisä Epic 18x sportin kaveriksi – vauhtikoneeksi.

        • Kiitos molemmille vinkeistä! Ti:na näinkin Tarantellan, villin bilehileen, jolla näkyi vientiä riittävän.
          Kokeilen näitä ensin eri olosuhteissa- kaikkien kokemukset ovat tervetulleita. Olemmehan jokainen ainutlaatuisia yksilöitä!

  5. Viikonlopun saarireissulla 18X:stä löytyi uusi vaihde. Tai olisihan asia pitänyt ymmärtää jo aikaisemmin, kun valmistajan spekseissä puhutaan 173 kg kantavuudesta. Paatin kantavuus sallii siten lastia oman painoni verran, paitsi paatin paino 19 kg pitää vähentää. Mutta silti jää lastille reilusti tilaa ja kantavuutta. Olisin lähtenyt Rapierilla, mutta nyt piti ottaa ylimääräistä kuormaa, joka helpommin sopi Epiciin. Luvattiin kympin vastaista ja aikaisempien vastatuulisessioiden perusteella en odottanut kovin nautinnollista iltapuhdetta perjantain menomatkalla. Alla oli tiukka veto keskiviikkokympillä, eikä olo ollut vahva vaikka aukka paistoi ja keli oli muuten hieno. GPS:stä näkyi, että matka kuitenkin edistyi paikoitellen ihan mukavaa vauhtia. Westendin salmi oli varsinainen tuulitunneli ja Miessaarenselkäkin meni heittämällä. Suvisaariston läpi ja Pentalan eteläkärjestä Härrön välikköön. Pentalan jälkeen tuuli tuntui yltyvän ja vasta-aalloko jarrutti. Lasti yleensä vakauttaa retkipaattia, mutta tekee siitä myös uppotukkimaisen raskaan käsiteltävän. 18X rauhoittui myös lastin myötä ja venkoilu väheni. Painopiste oli aavistuksen takana joka painoi perää syvemmälle aallokossa kantavan keulan noustessa aallon päälle. Perän painuessa leveä takarunko vakautti paattia huomattavasti, eikä Brändön selän aallokossakaan olo ollut hutera, vaikka polvet olivat yhdessä. Lastin myötä paattia pystyi ohjaamaan vartalolla ja peräsimellä ohjailu tarve väheni. Loppuaika 3:18′ (27,3 km) ja 8.3 km/h keskinopeus on ihan passeli tuohon keliin (Harmajalla 10 – 12 m/s SW, Mäkiluodossa 15 m/s) ja lastiin nähden. Lopputulemana voisi tiivistää, että 18X kantaa hyvin kuormaa ja etenee tehokkasti vastaiseen. Lastin myötä lisääntyvä vakaus sallii vielä tehokkaamman jalkojen käytön kuin kevyemmin lastattuna ja siitä tulee kaulaa muihin paatteihin. Paluumatkalla 11 m/s kohonnut myötis nosti aaltoa ja surffikyvyt tuli testattua. Kyllä lähtee. Tässä valossa seuran 18X Sportia voisi nähdä useamminkin saaren rannassa ja myyntihalut haihtuivat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s