Ykan kymppi 2015
Artikkelin kuva: Jussi Laari
Merimelojien Ykan kymppi eli Y-10 on jo neljällä vuosikymmenellä melottu kuntotapahtuma, joka on nimetty seuramme entisen kunniapuheenjohtajan Yrjö ”Yka” Hietasen mukaan. Reitin pituus ei nimestään huolimatta ole ihan täsmälleen kymmentä kilometriä, vaan melontalinjojen valinnasta riippuen noin 9,2 – 9,3 kilometriä. Melontatapahtuma on ollut ja on edelleen kaikkien melontaseurojen jäsenille avoin. Kalustovalinta on vapaa, kunhan kajakkia tai kanoottia kuljetetaan melonnan suoritustekniikalla yksi- tai kaksilapaisella melalla (meloilla jos kyseessä on useammalle melojalle suunniteltu kajakki tai kanootti).
Tänä vuonna tapahtumaan osallistui 15 melojaa. Uutuutena melottiin samassa yhteydessä surfski-melonnan cup-sarjan ensimmäinen osakilpailu. Tulokset ja kuvia löytyvät Merimelojien verkkosivuilta.
Osallistuin itse Ykan kymppiin ja surfski-cupiin. Seuraavassa tapahtuman kulku yksittäisen melojan näkökulmasta (unohdan nyt tarkoituksella kertomuksesta eräitä yksityiskohtia, koska olin myös tapahtuman järjestäjänä).
***
Ilmoittautuminen alkaa paikanpäällä Merimelojien vajasaarella klo 10, joten hyppään pyörän selkään kymmentä vaille. Hetken polkimia sotkettuani saavun perille juuri parahiksi ilmoittautumisen auetessa! Otan numerolapun laatikosta ja kirjaan numeroni, nimeni ja kajakkini pöydällä olevaan osanottajaluetteloon. Haen valitsemani Epic V10L -surfskin ylos vajasta, katson että se ja melani ovat käyttökunnossa.
Ilmoittautumisen jälkeen on aikaa haastatella muita osanottajia ja katsella melontakalustoa. Jollei reitti ole tuttu, muut kertovat, missä on vältettäviä kiviä ja muita mahdollisia esteitä. Melojia ilmestyy tasaiseen tahtiin. Welhonpesän edustaja ja surfski-melonnan lajivastaava Roland ilmestyvät paikalle.
Puoli tuntia ennen lähtöä tapahtumanjohtaja huolehtii, että osanottajat ovat tietoisia lähestyvästä lähdöstä. Nyt äkkiä melontavaatteet päälle. Kun vaatteet on vaihdettu ja muut viimeistelyt hoidettu, kajahtaakin pian huuto ”vartti lähtöön”. Surfski kainaloon ja laiturille. On lyhyen alkuverryttelyn aika.
Lähtöviivalla kuulemme viimeiset ohjeet. Jokainen auttaa kohdalle sattuvaa veden varaan joutunutta melojaa, ellei tämä erikseen ilmoita ettei tarvitse apua. Jälkimmäisessä tapauksessa turvaveneet valvovat, että meloja selviytyy takaisin alukseensa. Maaliintulon jälkeen on tiedossa sauna, grillin antimia, juotavia, kahvia ja kahvileipää. Lopuksi jaetaan palkinnot.
Viimeinen minuutti lähtöviivalla. Jännitys tiivistyy. Ready-GO! Täysillä eteenpäin! Ehkä 50 metrin kohdalla alan katsella ympärilleni. Onko joku edellä? Pääsenkö peesille? Jatkan edelleen täyttä vauhtia. Takaa kuuluu kovaa kauhontaa, onko se Riku? Alexin ja Heikin muodostama kahden kärki on päässyt muutaman kajakinmitan edelle. Vasemmalta yrittää joku ohi, menen sivupeesille. Vauhti tasaantuu vähitellen.
Seurasaaren selkä muodostaa pitkän lähtösuoran. Keskellä selkää oleva kivi, Rautaviitta, on helppo kiertää kun sen tietää, mutta kuulen jälkikäteen että yksi osanottaja muotoilija surfskinsä peräsimen uuteen uskoon kiven yli melomalla. Mustasaaren lähestyessä ja veden madaltuessa en jaksa roikkua Markkon kilpakajakin sivuaallolla. Putoan taakse. Onneksi hän meloo leveän kaarteen Hevossaaren kohdalla, pääsen uudelleen lähemmäs. Kun vesi jälleen syvenee kohti Kaskisaaren siltaa, olen parin aallon päässä takana. Jatkamme kohti Otaniemen siltaa.
Otaniemen-Lehtisaaren salmessa ollaan puolimatkan krouvissa, melkein ainakin. Takaa kuuluu kovan yrityksen ääniä. Joku on nousemassa rinnalle. Päätän, että pääsen takaisin Markkon sivupeesille. Melon vimmatusti. Samalla kun saavutan peesipaikan, oikealle puolelleni ilmestyy surfskin keula. Riku. Jatkamme Laajalahden loppuun ja Kuusisaaren sillan alle asetelman pysyessä samana.
Kuusisaaren sillan alla virtaa. Ilmanpaineen nopea muutos saa veden ryntäämään Laajalahdelle ja sieltä pois. Lähden vuorostani vetämään sinä toivossa että kilpakajakki putoaisi kyydistä vaikeassa paikassa. Vauhti tyssää kuin seinään ja pyörteilevä vesi ajaa meitä kohtia sillanpilaria. Kilpakumppaneille annetaan reilusti tilaa, matka jatkuu ilman suurempia episodeja. Vetovuoroni päättyy Seurasaaren sillan jälkeen kun löysään vauhtia. Jos olisin jatkanut, olisin varmasti jäänyt kolmikostamme viimeiseksi maalilinjalla.
Hetken ihmettelyn jälkeen Riku ottaa aloitteen. Vauhdin nosto ja tiukat s-mutkat tiputtavat viimein Markkon ryhmästä. Jatkamme kahdestaan kohti Rajasaarta, jonka kärjeltä avautuu maalisuora Merimelojien majalle. Viimeinen sata metriä, kaikki peliin. Maaliviivalla Riku vetää pidemmän korren, jään keulan mitalla. Surfski-cupin kolmantena ja koko tapahtuman neljäntenä maalissa! Ajan muistan tarkistaa vasta paljon myöhemmin, 47.24. on linjassa edellisten vuosien kanssa, vaikka jääkin reilusti ennätyksestäni.
Loppuverryttelyn ja muiden maaliintulon katselun jälkeen rantaudumme kaikki. Saunaan, grilliä ja kahvipöytää kohden, on palkintojen jaon ja jälkipelien aika. Jokainen osanottaja voitti itsensä. Itsensä voittaneet ja tapahtuman järjestäjinä toimineet saavat yllätyspalkinnoksi jäätelöt. Kohta on kaksi tyhjää laatikkoa. Meni kuin kuumille kiville!
Lopuksi on aika laittaa melontavälineet pois, kiittää muita hauskasta tapahtumasta ja suunnata kotiin. Ensi vuonna uudestaan!
Rauli Rautavuori 
Mainio tositarina! Se kiihtyy loppua kohden. Tunnelma ja vauhti kestää useammankin lukukerran 🙂