Meloja suunnistamassa – Jukolan viesti

Suomen Retkiluistelijoiden eli Skrinnarien joukkue on osallistunut Jukolan viestiin jo viisi tai kuusi kertaa peräjälkeen. Ilmeisesti joukkueen kokoon saamisessa on ollut tiettyjä haasteita, innokkaimmin Jukolaan haluavat ovat joutuneet maanittelemaan ja vähän patistamaankin, jos jotain voi päätellä siitä että parina viime vuonna minuakin on kysytty mukaan.Tänä vuonna otin ensi kertaa haasteen vastaan, vaikka edelllisestä ajanotollisesta suunnistuksesta varuskunnan kilpailuissa olikin kulunut vuosikymmeniä.

Olisi ollut väärin joukkueen muita, kuntorasteilla suunnistamista harrastavia jäseniä kohtaan, jos olisin lähtenyt viestiin ns. kylmiltään. Niinpä mukaan lupautumisen ja Jukolan viestin välisenä noin kuukauden jaksona tulikin käytyä harjoittelemassa kiintorasteilla ja iltarasteilla pari kertaa viikossa. Mielestäni lyhyenkin suunnistus- ja maastojuoksuharjoittelun vaikutuksen huomasi – pöpelikössä pinkominen sujui neljän viikon jälkeen vähemmillä kommelluksilla kuin alussa.

Jukolan viesti on todellinen massatapahtuma, jossa hiljaiseen luontoon kaipaava retkeilijä tunsi ajoittain olevansa väärässä paikassa. Väärässä paikassa oli myös naapuritelttojen porukka majoitusalueella – heidän ansiostaan pääsin lähtemään Skrinnarien ankkuriosuudelle muutaman tunnin katkonaisen yöunen jälkeen. Joukkueemme kuului siihen suureen massaan, jonka viestinviejät eivät tälläkään kertaa ehtineet jatkuvan viestin aikarajojen puitteissa vaihtoon. Niinpä lähdin ankkuriosuudelle eli joukkueemme viimeiselle osuudelle yhteislähdössä, joka on tarkoitettu aikarajat ylittäneille joukkueille. Joukkueemme 5, 6 ja 7 osuuden juoksijat olivat kaikki yhteislähdössä monien muiden kanssa.

Ankkuriosuuden pituus oli kartalle piirrettyä suoraa viivaa 17 km, käytännössä matkaa kertyi vähintään puolimaratonin verran. Kuten olin ennalta saanut kuulla, Jukolassa suunnistaminen poikkeaa iltarasteista monellakin tapaa suurten väkimäärien – osanottajia jopa 17 000 – vuoksi. Eri suuntiin hajontarasteille sääntäävää porukkaa riittää, samoin edellisten osuuksien puhvelilaumojen jättämiä polku-uria. Erittäin sateisen viikonlopun ansiosta myös vettä ja mutaa oli tarpeeksi, parhaimmillaan vyötäröön asti.

Osuudelta maaliin saapuessani ajakseni kirjattiin noin 2.45.xx, eikä minulla ollut aavistustakaan, onko se hyvä, huono vai kohtuullinen tulos. Pikku hiljaa selvisi, että tasooni nähden ilmeisen kohtuullinen.  Jukolan viestissä Skrinnarien joukkueelle noin 1282 sija. Onnistunut suoritus! Ankkuriosuudella olin osuuden juoksijoista sijalla 885. Kelpo tulos Jukolan ensikertalaiselle.  Hauska kokemus, voin harkita toistekin.

Jukolan viesti ennakkoharjoitteluineen oli varsin hauska ja opettavainen kokemus, lähden mielelläni uudelleen! Kiitokset joukkueemme jäsenille Kallelle (joka toimi myös joukkueen kokoajana), Reinolle, Pirjolle, Sepolle, Kaisalle ja Katrille sekä varamiehenä olleelle Tonille!

One Comment on “Meloja suunnistamassa – Jukolan viesti

  1. Skrinnaireiden viestijoukkueen etenemistä oli mielenkiintoista seurata Online-tulossivulta. Aamulla tuli suuri hätä, kun yhtäkkiä luulin teidän keskeyttäneen! Myöhemmin selvisi tämä yhteislähtö ja saattoi jännittää kisan loppuun.
    Täytyy ensi vuonna varustautua paremmin, että jaksaa seurata myös yösuunnistajien osuudet. 🙂

    http://results.jukola.com/tulokset/fi/j2016_ju/kilpailijat/1463/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s