Meloja juoksukilpailussa – Sipoonkorpi Trail puolimaraton
Mitäpä ei ihminen kerran kokeilisi? Lapsena koulussa en ollut liikunnallisesti kovinkaan lahjakas. Yksi poikkeus kuitenkin oli, pidempien matkojen juoksu sujui. Muistan kuinka juoksin Eläintarhan kentällä Cooperin testissä 3000 metriä täyteen farkuissa ja tavallisissa kengissä, lainkaan etukäteen harjoittelematta. En silloin ymmärtänyt että siinä olisi ollut mitään erikoista. Vasta myöhemmin aikuisena mieleeni palautettiin – itse en sitä muista – että silloinen liikunnanopettajani olisi halunnut minut mukaan yleisurheiluseuran kestävyysjuoksuharjoituksiin.
Kauan piti odottaa ennen kuin osallistuin elämäni ensimmäiselle puolimaratonille. Jottei eka kerta olisi ollut liian helppo, ilmoittauduin ja osallistuin 1.10. järjestetyn Sipoonkorpi Trail -nimisen polkujuoksutapahtuman puolimaratonille eli 21 km matkalle. Perinteitä kunnioittaen yritin olla valmistautumatta mitenkään. Kesäkuisen Jukolan viestin jälkeen kävin kaksi kertaa juoksulenkillä, joista toinen iltarasteilla ja toinen kestopäällystetyillä kevyen liikenteen väylillä.
Kilpailun lähtö- ja maalipaikkana toimiva Kuusijärven ulkoilukeskus kuhisi väkeä lauantaiaamuna 1.10. Ilmassa oli suorastaan urheilujuhlan tuntua, vallan erilaista kuin kotimaisissa maratonmelontatapahtumissa. Kilpailun eri matkoille, 10km, 21km ja 30km, oli ilmoittautunut satoja osanottajia. Omaan 21km matkaani oli toista sataa lähtijää, joista 125 pääsi hyväksytysti maaliin.
Lähtökarsinaan siirryttäessä katselin ympärilleni. Mitenköhän eteen tässä uskaltaisi mennä? Asetuin ehkä kolmannen rivin reunaan, ajattelin että tässä en jää jalkoihin. Ympärillä näkyi juoksijan oloisia rimppakinttuja. Tunsin olevani väärässä paikassa. Kaikkeen sitä pitääkin päänsä pistää.
5-4-3-2-1-NYT. Polkujuoksumaratonille, toisin kuin melontakilpailuun, ei näköjään lähdetä täyttä ratakierroksen vauhtia. Pysyin hyvin porukassa mukana. Ensimmäisessä ylämäessä osa rimppakintuista näytti jäävän. En ollut ihan varma mitä vauhtia uskaltaisin juosta, eikä sykemittariakaan tullut mukaan, joten päätin pitää näppituntumalta sellaisen rasitustason joka vastaa noin 175-180 keskisykettä. Ylämäissä annoin sykkeen nousta lähes tappiin ja hyödynsin suhteellisen voimakkaita jalkojani, alamäissä yritin juosta niin rennosti kuin mahdollista jotta syke taas laskisi.
Matkan aikana joukko hajosi nopeasti. Vaihtelevan ja ainakin itselleni melko raskaan reitin varrella ei ehtinyt pitkästyä, sitä pitivät huolen sekä maisemat että kilpakumppanit, joiden kanssa osat vaihtuivat takaa-ajettavasta takaa-ajajaan monta kertaa reitin varrella. Jotkut käyttävät polkujuoksussa juomareppua, itse päätin lähteä ilman, kun sain selville että reitin varrella on monta juomapistettä. Yksi muki urheilujuomaa harkitusti perille, toinen puolihuolimattomasti rinnuksille ja taas menoksi!
Maaliviivalle saavuttaessa erot olivat venähtäneet. Edellä oleva voitti minuutilla, takana tuleva hävisi pari. Viimeisissä jyrkissä nousuissa oli pakko kytkeä neliveto päälle, siinä määrin paljon painavan miehen reisiä jo hapotti. En mahtanut mitään edellä menevän nostaessa vauhtia viimeiselle kilometrille.
Kuuluttaja toivotti tervetulleeksi maaliin: ”Rauli Rautavuori, Merimelojat!”. Vasta tuloslistaa katsotuani tajusin, että taisi sujua aika hyvin harjoitteluun nähden. Olin yhdeksäs, aika 1.53.32.
Lopuksi hieman spekulointia painavan juoksijan tuloksista suhteessa kevyempiin kilpakumppaneihin: Voittajalle hävisin noin 25 minuuttia, joista ylimääräisen elopainoni takia laskennallisesti vähintään 10 minuuttia. Erään nyrkkisäännön mukaan juoksijan ihanneruumiinrakenteen ylittävästä painosta jokainen kilogramma tarkoittaa noin minuuttia kymmenen kilometrin ajassa. Painan 83 kg, pituiseni kestävyysjuoksija alle 70 kg. Teoriassa kuntoiseni henkilö olisi 10 kg kevyempänä juossut 20 minuuttia paremman ajan.. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että polkujuoksussa lihasvoimasta on hyötyä – vähemmän lihasta, huonompi vauhti maastossa. Pelkällä rasvaprosentin pudotuksella noin 10% tienoille olisi aikani saman kaavan mukaan noin 10 minuuttia parempi.
Rauli Rautavuori 
Kommentit