Jäällä liikkumisen turvallisuudesta

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008457471.html tuotiin mainiosti esille jäällä liikkumisen turvallisuus. Tärkeimpänä turvatoimena mainittiin kaulaan laitetut jäänaskalit ja hyvänä lisänä kaveri.

Oikeasti tämä on paljon kompleksisempi juttu, mutta olisiko allaoleva teksti riittävän yleistajuisesti kirjoitettu? (ei, en ajatellut lähettää sitä Hesariin, kunhan kirjoitin)

PS. Kirjoittaja on Suomen Retkiluistelijat ry:n retkenvetäjä 15 vuoden kokemuksella.

Jäällä liikkumisen turvallisuus koostuu vaaratilanteiden välttämisestä ennakoinnilla sekä vaaratilanteiden hallinnasta niihin varautumalla. Ennakointiin kuuluvat jääolosuhteiden arviointi etukäteen esimerkiksi viranomaisten tarjoamaa jäätietoa seuraamalla, jään kantavuuden aistinvarainen arviointi jäällä liikuttaessa sekä sääolosuhteiden seuraaminen.

Vaaratilanteiden hallinta palautuu ennakointiin. Jäälle mentäessä tärkeät turvavarusteet muodostavat kokonaisuuden, joka on osiensa summa. Kokonaisuuteen kuuluvat jäänaskalit kaulalla käyttövalmiina, vaihtovaatteet vesitiiviisti pakattuna (tai kuivapuku), heittoköysi sekä kaveri joka voi tarttua köyden toiseen päähän. Lisäksi mukaan kannattaa ottaa retkiluistelijoiden käyttämä jääsauva, jolla jäätä iskemällä voi varmistaa jään kantavuuden.


Yleissääntönä voi pitää: jos jääsauva menee yhdellä iskulla läpi, älä etene jäälle. Silloin jää on korkeintaan 5 cm vahvuista, joka täpärästi kantaa ihmisen. Jääsauvaa pitää käyttää usein, sillä jään kantavuus voi vaihdella jo muutaman metrin matkalla huomattavasti. Jääkairallakin voi tehdä jäähän reikiä, mutta sen käyttö on hitaampaa kuin jääsauvan.

Varusteista ei ole paljoa iloa, ellei niitä osaa käyttää. Niinpä onkin suositeltavaa harjoitella jäänaskalien ja heittoköyden käyttöä etukäteen turvallisissa olosuhteissa. Avantoon joutumisen kokemus tulee turvallisesti tutuksi avantouintiavannossa. Vaatteiden vaihtoa kylmässä voi harjoitella vaikka omalla parvekkeella. Retkiluisteluseurassa kaikkia näitä harjoitellaan ohjatusti.

Kokeneet jäällä liikkujat osaavat tarkkailla jään kantavuutta myös silmämääräisesti jään piirteiden perusteella. Vaihtuuko väri, entä pintakuvio? Onko jäässä rajoja, joissa on korkeuseroja? Jää näyttäytyy hyvin moninaisena, kun sitä osaa katsoa. Myös ääni kertoo paljon. Retkiluistelijaryhmä kuuntelee luistinten aikaansaamaa jään sointia. Jalan liikkuva voi potkaista kantapäällä jäätä. Kaikuuko rantakalliosta kirkas sointi? Silloin jää on vielä ohutta. Mitäänsanomaton tömähdys voi tarkoittaa paksua jäätä, mutta ei yksinään riitä merkiksi jään kantavuudesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: