Kokeile, katso, kuuntele
eli käytännön jäänarvioinnin lyhyt oppimäärä
Julkaistu alunperin Skrinnari-lehdessä 2021. Kirjoittaja on Suomen Retkiluistelijat ry:n retkenvetäjä 15 vuoden kokemuksella.
Jäällä liikkumisen turvallisuuteen liittyy monia osa-alueita, ryhmässä luistelusta plutaamistilanteiden harjoitteluun, jäätilanteen ennakkotiedustelusta riskiarviointiin ja varasuunnitelmien laatimisiin. Jäällä ollessa tärkeintä kuitenkin on käytännön jäänarvioinnin taito. Mistä tiedän, kantaako jää? Käytännön jäänarvioinnin pitkästä oppimäärästä saisi viikon kurssin tai koko talven mentorointiaiheen. Lyhyt oppimäärä toivottavasti auttaa hahmottamaan, mitä kaikkea käytännön jäänarviointiin liittyy.
Kokeile. Mikä on se, joka liikkuu aluksi neljällä raajalla, sitten kahdella ja viimein kolmella? Kaikkihan me tiedämme vastauksen – ihminen, josta tulee myöhemmällä iällä retkiluistelija. Turvallisen jäällä liikkumisen tärkein aisti on tuntoaisti, jollei ihan, ainakin melkein. Ihmisiä on erilaisia, niin painoltaan, voimiltaan kuin mittasuhteiltaan. Jääsauvojakin on erilaisia. Niinpä jääsauvan käytössä tärkeintä on opettelu. Kokenee retkiluistelijan reperetuaarissa on erilaisia jääsauvan iskuja pienestä kopautuksesta isoon lyöntiin. Jos lyöt aina kaikin voimin, et välttämättä pääse nauttimaan kaikesta mitä syysjää voi tarjota.
Minkälainen isku läpäisee minkä vahvuisen jään? Sen oppii tietämään ainoastaan toistojen myötä. Käytä jääsauvaa mahdollisimman paljon erilaisissa olosuhteissa ja mittaa jäänpaksuus mittarilla tai työntömitalla. Kokeile jäätä niin omatoimisesti liikkuessa kuin retkenvetäjää seuratessasi, käytä kaikki tilaisuudet harjoitteluun. Kokeile riittävän usein ja hidasta vauhtia, jos jään läpäisyyn tarvittava isku käy kevyemmäksi. Järven jäällä riittää viisi senttiä, merijäätä olisi oltava noin seitsemän senttiä.
Entä mitä tapahtuu jos lyöt jääsauvalla viistosti etkä pystysuoraan? Kevätjäällä on hyödyllistä tietää, että lyöntikohdasta ylös roiskahtavat jäähileet ovat puikkoontumisen merkki. Jään kantavuus heikkenee nopeasti kevätauringossa. Silloin kannattaa pyrkiä lähelle rantaa.
Katso. Jääsauvalla voi hutkia raajansa kipeäksi. Jäällä eteneminen sujuvoituu, kun otat näköaistin mukaan. Onko jäässä rajoja? Pysähdy ja käytä jääsauvaa. Myöhemmin opit katsomaan jään kuvioita, esimerkiksi huurrekukkaa ja marmoria. Niiden tiheys kertoo paljon jään kantavuudesta etenkin merijäällä. Mitä tiheämpää, pääsääntöisesti sen kantavampaa. Opettele tunnistamaan teräsjää, kohvajää ja yleisimmät jääilmiöt. Entä näkyykö jään pinnassa liikettä, aaltoja tai värinää? Selkeästi näkyvä aalto on ohuemman, mutta vielä kantavan jään merkki, värinä puolestaan voi olla virtapaikan lähes sula. Jos aalto kasvaa, pysähdy tai tee U-käännös.
Kokemuksen myötä opit havainnoimaan jäätä reippaammassakin vauhdissa, jääilmiöiden tunnistamisesta tulee liki automaattista. Tärkein sääntö, kokeneemmallekin, on: pysähdy kokeilemaan jääsauvalla aina, kun näet jääilmiön jota et vielä tunne, tai jää näyttää muuten vain epäilyttävältä. Katsomisen harjoittelussa on hyödyllistä vertailla havaintoja muiden luistelijoiden kanssa, joko omatoimiryhmässä tai seuran retkellä. Tarkkaile vetäjää seuratessasi, mihin hän kiinnittää huomionsa. Kysy rohkeasti, jos et tunnista jotain jääilmiötä.
Katso myös jääsauvalla lyömääsi kohtaan. Nouseeko reikään vettä, vaikkei sauva olisi mennyt läpi? Halkeiliko jää sauvanreistä eri suuntiin? Onko jotain muuta erikoista? Hidasta vauhtia, pysy tarkkana!
Entä missä olet, mitä rannalla näkyy, entäpä kartassa? Onko salmia, jokia tai puroja, syviä ja matalampia kohtia?
Kuuntele. Jää ei ole mykkä, päinvastoin. Jää voi laulaa iloisesti, ulvoa stressaantuneena, ritistä uhkaavasti, kumista ontosti, vaikka mitä. Jääsauvan iskusta kuuluu ääni. Onko se kirkas sointi, ontto kumahdus vai mitäänsanomattoman tuntuinen kopsahdus? Ohut teräsjää, heikohko kohvajää ja vanha paksu jää kuulostavat erilaisilta. Kovaa vauhtia kiitävän ryhmän vetäjä kuuntelee koko ajan sekä retkikaverien luistimien aikaansaamaa ääntä, jään laulua, että omien luistinten kaikuja rantakallioista. Kaikilla ei ole absoluuttista sävelkorvaa, mutta useimmat oppivat havainnoimaan äänen korkeuden muutoksia. Mitä korkeammalta jää kiljuu, sitä ohuempaa se on.
Jossain vaiheessa kiljunta vaihtuu ritinään, jolloin on kiire kääntyä tai pysähtyä. Jos oikein kovasti ritisee, täytyy heittäytyä mahalleen. Jos ääni katoaa, jää on joko paksua, tai merellä ollessa myös ohutta. Vasta muodostunut alle 6 cm meren teräsjää ei välttämättä laula, mutta siitä kuuluu hento ritinä, ihan kuin joku repisi paperia. Aina jään äänen kuuntelemiseen ei tarvita liikettä. Kokenut vetäjä saattaa myös paikallaan ollessa kolauttaa luistimen terällä jäähän ja kuunnella siitä syntynyttä ääntä. Onko se kirkas, ontto, ritisevä, jotain muuta?
Oman säväyksensä äänimaailmaan tuovat tuuli ja aallokko. Kohiseeko jossain avovesi, natiseeko jää saumoistaan? Entä muut äänet, vaikkapa veden pisaroinnin ääni? Joskus eläinten ääniäkin kannattaa seurata. Iltaluistelulla kaislikkoisella järvellä edestä kuuluva kvaak-kvaak-kvaak varoittaa välittömästä plutausvaarasta.
Jään äänimaailma voi aluksi tuntua aikamoiselta kakofonialta, mutta kokemus opettaa erottamaan tärkeät äänet vähemmän tärkeistä. Mikä on tärkeää, vaihtelee tilanteen mukaan. On käytettävä kaikkia aisteja.
Yhdistä. Kokenut jäällä liikkuja yhdistää kokeilemisesta, katsomisesta ja kuuntelemisesta saamansa tiedot. Yhdistämällä pääsee pidemmälle, turvallisemmin. Yhdistämisessä on tärkeää miettiä, onko eri aistien tuottamaa tietoa tarpeeksi. Ei ole mikään häpeä pysähtyä kokeilemaan jäätä jääsauvalla. Vielä vähemmän hävettävää on kysyä kokeneemmilta. Niitä enemmän hävettävää on jäänarvioinnin epäonnistumisen seurauksissa, jos jossain. Mitä kokeneempi on, sitä enemmän plutaus saattaa kirpaista omanarvontuntoa. Onneksi kokemus alentaa plutausriskiä, huomattavasti, noin keskimäärin.
Retkiluistimilla jäällä liikkuminen tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille, sanotaan. Jäällä liikkuminen voi tarjota myös oppimisen iloa, kokeneellekin. Täysinoppineeksi jäänarvioijaksi ei tule ikinä, aina tulee jotain uutta vastaan. Opetteleminen kannattaa aloittaa heti, sen voin kokemuksesta kertoa. Nyt lopuksi voin tunnustaa, että jaoin oman oppimistarinani.
Rauli Rautavuori 
Kommentit