Kopparnäs-Hanko 29.3.2013

Varoitus: allaolevan kertomuksen jäätiedot ovat vanhentuneita, eikä niiden perusteella pidä lähteä jäille. Kertomuksen luistelijat ovat Suomen retkiluistelijat ry:n koulutettuja (ja kokeneita) luisteluretkien vetäjiä.

Luistelureitti

Luistelupäivän teema: seikkailu. Satelliittikuvien mukaan Porkkalanselän jäätilanne olisi ”mielenkiintoinen”, päätepiste Hangon osalta raportit kertoivat samaa. Siis matkaan!

Kopparnäsistä luistelujäälle 10 minuutin kävely. Luistinta kolistavia jäitä ulos avoveden äärelle, rantajäitä ja paannejäitä rymyten länteen. Välillä luistimet pois ja kävelyksi. Jonkin ajan kuluttua löysimme itsemme Inkoon väylän ääreltä, vaikka matkalla usko olikin koetuksella. Väylän jää oli laadultaan ”hyvin kontattavaa”, yli päästiin. Etelään Bogaskärin suuntaan jäät muuttuivat vähitellen Inkoon-Tammisaaren saariston sileiksi marmoripinnoiksi, kovaa, kantavaa luistelujäätä aina Jussarön eteläpuolelle saakka. Alueen jäätilanne ei ollut merkittävästi muuttunut tiistaisesta, tuuli oli jopa työntänyt halkeamia kasaan. Niemenkärkien jäät olivat paikoin mainingin lautoittamia, muuten hyvin luisteltavaa.

Inkoon väylä

Ensimmäinen tauko pidettiin Ytterlandin luodolla, nimet kirjaan kuten kuuluukin. Toiseksi taukopaikaksi ajateltu Jussarön majakka jäi tällä kertaa saavuttamatta, viimeisen muutaman sadan metrin matkalla jää oli täysin lauttautunut ja tuuliajolla. Tilannetta ihmettelemästä löysimme Bjursista startanneen kakkosretken – harmi, Jussarön majakka jäi monelta heistä tältä vuodelta saavuttamatta. Majakan kulmilta hieman edellisviikonloppuun verrattuna sisempää reittiä Hästö-Busön ja Lappohjan väylän suuntaan, syynä tuttua reittiä kohdannut jääkato. Lappohjan väylän avoin ränni ylitettiin tuulen paikalle sopivasti asettamia jäälauttoja siltana käyttäen.

Lappohjan väylä

Toiselle tauolle Kupungarin Långskärille luistelimme lumettomiksi osoittautuneita ”vanhoja” jäitä, niitä samoja joilla Suomen Retkiluistelijoiden vetäjätapaamisviikonloppuna luistelimme. Hyvää sileää luistelupintaa, epätasaisuutta vain nimeksi. Mainitut ”vanhat” jäät olivatkin Hankoniemen eteläpuolisen reitin pelastus. Lähes kaikki uudemmat luistelualueet olivat kadonneet tuulen viemänä, kokeneet kohtalonsa mainingin murskaamana. Paikoin avoin jäämurskavyöhyke ulottui Hankoniemen rannoille, oli jälleen rantauduttava kävelemään. Siellä missä jäätä vielä oli, olivat salmet erittäin heikkoja ja petollisia, reikiä jäässä siellä täällä. Reittiä haettiin parhaan kyvyn mukaan, välillä oli nöyrryttävä konttaamaan heikoimman kohdan yli. Viimeisen sileän jääkentän ylitettyämme saavuimme Hankoon juuri parahiksi ehtiäksemme junayhteyteen Karjaan kautta Kirkkonummelle ja edelleen taksilla Kopparnäsissä odottaneelle autollemme.

Retken pituudeksi tuli 103 km. Lähtöaika Kopparnäsistä oli 9:00 ja saapumisaika Hankoon 17:45. Viimeiseen 20 km pätkään Hankoniemen eteläpuolella kului reippaasti yli kaksi tuntia aikaa, eikä ensimmäinen 15 km sekään ollut erityisen nopeaa luistelua. Väliin mahtuikin sitten promenadi läpi kauden parhaiden jäiden, joilla tuli viikon sisään luisteltua useamman vuoden tarpeiksi.

Hieno, ajoittain työläs ja vaativa retki, jonka huipensi kevään viimeinen luistellen tapahtuva saapuminen Hankoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s