Kunto- ja kilpakajakeilla melomisesta
Seuraava kirjoittamani artikkeli julkaistiin Merimelojien jäsenlehdessä talvella 2006/2007.
*****
Melontaharrastusta aloittaessani oli pääasiallinen kesäkauden harrastukseni kunto- ja retkipyöräily. Jonkinlaiselle pyörälen-kille tai ajelulle piti lähteä viitenä päivänä viikossa. Eräänä päivänä menin sitten melonnan alkeiskurssille. Kurssin jälkeen pari ensimmäistä kautta tein lähinnä pitkiä iltalenkkejä vaihte-levalla menestyksellä. Melontaergometri sysäsi muutoksen käyntiin. Ei tarvittu montaakaan puolen tunnin sessiota ergo-metrissa peilien edessä kun oivalsin mistä kiikastaa, ja saa-toin itse itseäni tarkkailemalla laittaa tärkeimmät palaset koh-dalleen. Samalla ryhdyin myös selvittämään erilaisista lähteis-tä millainen on hyvä eteenpäinmelonnan tekniikka – miten kilpamelojat melovat. Seuraavana keväänä lenkit tuntuivat to-della mukavilta ja saatoin ensimmäistä kertaa meloa kuntotasoni edellyttämällä tavalla.
Melontatekniikan tarkkailua ja hienosäätöä harrastan edelleen. Jokainen välineiden ja varusteiden saralla tapahtuva muutos tuo samalla esille jotain melontatekniikkaan ja taitoihin liittyvää. Ensimmäinen oma merikajakkini oli melko leveä ja tukeva – keskitien kulkija. Toinen merikajakkini, samalla melkein kuntokajakki, oli (ja on edelleen) selvästi ensimmäis-tä nopeampi ja kiikerämpi, samalla myös vaativampi ohjattava ja käsiteltävä tuulessa ja merenkäynnissä.
Kuntokajakin hankinta oli taas yksi askel. Kajakki joka nykyi-sin tuntuu mukavalta ja tukevalta, oli alussa kiikkerä kokemus. Ensimelonnoilla huomasin että tekniikassani on jotain korjattavaa. Nykyisin voin meloa kuntokajakillani, Nelo Razo-rilla, melko kovassa tuulessa ja aallokossa. Esimerkiksi viime torstaina surffasin vajan edustalla 13 m/s etelätuulen nostattamassa aallokossa ja kajakki oli koko ajan hallinnassa – voin meloa normaalilla tekniikalla kaikkiin suuntiin. Tämän kesän hankinta, oma kilpakajakki alkaa vähitellen olemaan hallin-nassa. Melonta käy varmemmaksi kerta kerralta. Samaisena torstaina kävin 13 m/s kelillä vajasaaren ulkopuolella myös kilpakajakilla. Selvisin Rajasaaren taakse ja paluusuuntaan takaisin vajalle kaatumatta.. Opin harrastuksessani jatkuvasti jotain uutta.
Tasapaino
Moni retki- ja kuntomelonnan aktiiviharrastaja harjoittelee talvisin uimahallissa erilaisia eskimopyörähdyksiä ja tuentoja, melaperäsimiä ja muita ohjailutekniikoita. Kesällä ja talvella melotaan ja harrastetaan runsaasti muuta liikuntaa – kiinnittääpä moni jonkin verran huomiota myös siihen, miten voima välitetään veteen eli eteenpäinmelonnan tekniikkaan. Moni pidempään melonut pärjää merikajakilla kovissakin tuuli- ja aallokko-olosuhteissa. Tämä perustuu pitkälle harjoiteltuihin ja edistyneisiin tuenta- ja ym taitoihin. Suuri osa aktiivisista retkimelojista on tasapainotaidon osalta jäänyt perustasolle. Pääasiassa tämä johtuu käytössä olevasta kalustosta eli merikajakki on suhteellisen tukeva ja pysyy kyllä oikein päin ellei meloja keikuta sitä kumoon.
Ensimmäinen kynnys kunto- ja kilpakajakeilla tapahtuvaan melontaan on kajakin suhteellinen kiikkeryys meri- ja retkikalustoon verrattuna. Pikainen kokeilu päättyy helposti uintiin, mutta aivan samalla tavoin kuin muitakin lajin perustaitoja harjoitellessa, kehittyy tasapainotaitokin melko nopeasti perustasoa paremmaksi. Jotkut oppivat eskimopyörähdyksen muutamalla harjoituskerralla, ja samalla tavoin jotkut oppivat kajakin tasapainottelun nopeasti. Kaikki voivat oppia ainakin kuntokajakkiin riittävän tasapainon harjoittelemalla, toisilla se vain ottaa enemmän aikaa.
Kunto- ja kilpakajakeilla harjoitellusta tasapainosta on hyötyä merikajakissakin. Aallokko-olosuhteissa on helpompi meloa rennosti, kun meno ei tunnu yhtä huojuvalta kuin ennen. Oh-jaaminen kallistamalla kajakkia helpottuu, kun korjaavat lantionliikeet löytyvät tarvittaessa nopeammin.
Melontatekniikka
”Ainakin 90 % retki- ja virkistysmelonnasta on eteenpäin melontaa”. Eteenpäin melonnan tekniikan hiomisen tavoitteiden ei tarvitse olla ”eteenpäin, aina kovempaa ja korkeammalle”-sarjaa. Hyvä tavoite on taloudellisemman melonnan ja siten helpomman matkanteon saavuttaminen. Kunto ja voimat riit-tävät pidemmälle, myös sään huonontuessa, jos tekniikka on kohdallaan.
Hyvän melontatekniikan opettelussa sopiva kajakki – sellainen joka mahdollistaa rata- ja maratonmelojien tekniikan käytön – on ensiarvoisen tärkeä. Kun opettelun puitteet ovat kohdal-laan, on mahdollista hioa tekniikkaa. Kajakin kiikkeryys puolestaan auttaa löytämään omasta melonnasta ei-eteenpäinvieviä piirteitä, kuten taipumuksen keikutella kajakkia lantiolla. Muutaman uimisen jälkeen tuosta keikuttelusta kyllä pääsee eroon .. lopputuloksena harjoittelusta saavuttaa taloudellisemman tekniikan ja siinä sivussa kyvyn meloa kapeaa ja nopeaa kajakkia.
Vauhti ja kuntoilulliset arvot
Kunto- ja kilpakajakeilla pääsee samalla voimakäytöllä kovempaa vauhtia kuin merikajakeilla. En ole asiantuntija, joten en lähden ”tohtoroimaan” mihin vaikutus perustuu, mutta henkilökohtaisen kokemukseni mukaan melontakunnon kehittäminen onnistuu monipuolisemmin näillä nopeammilla aluksilla. Samalla voimankäytöllä saavuttaa huomattavasti suuremman melontarytmin kuin merikajakilla, jonka voisi kuvitella olevan nopeusominaisuuksien ja vastaavan koordinaation kehittymisen kannalta suotavaa. Ja kaikkihan tuntevat käsitteen ”vauhdin hurmaa” …
Kuntokajakeista ja kilpakajakeista
Mikä on kuntokajakki, entä kilpakajakki ? Mikä erottaa ne toisistaan ja merikajakeista ? Kuntokajakin määrittely on vaikeampaa, joten lähtekäämme liikkeelle kilpakajakeista. Rata- ja maratonmelonnassa käytettävän kilpakajakin mitat määritellään kansainvälisen kanoottiliiton ICF:n säännöissä. Kilpaka-jakin maksimipituus on 520 cm, minimipaino ratakisoissa 12 kg ja maratonilla 8 kg. Sääntömuutoksen jälkeen minimileveyttä ei enää määritellä, joten uusissa kilpureissa levein kohta on melojan takamusten kohdalla. Vanhoissa kilpureissa, jollaisia Merimelojien vajalla näkyy myös runsaasti, levein kohta on takakannella – sääntöjen määräämän minimileveyden saavuttamiseksi. Vesilinjasta nekin ovat kapeita. Kilpakajakit ovat rungon muotonsa ja pienen märkäpintansa ansiosta erittäin nopeita ja suhteellisesti ottaen kevyitä melottavia suurissa nopeuksissa.
Kilpakajakit ovat yleisesti ottaen erittäin kiikkeriä, mutta mallikohtaisia eroja löytyy. Itse melon vanhalla Struer Lancer –kajakin kopiolla, joka on sieltä tukevammasta päästä. Se on selvästi helpompi kuin uudet Nelon, Vajdan ja Plastexin kajakit. Suurin ero uusiin kajakkeihin on lopputukevuus – Lanceria voi kallistaa jonkin verran ja se antaa tukea, kun taasen uudemmat mallit kaatuvat kallistettaessa ellei meloja korjaa ti-lannetta välittömästi. Kilpakajakkien rungon muotoilussa on valmistaja- ja mallikohtaisia eroja aivan kuten merikajakeis-sakin. Joissakin esimerkiksi on enemmän ”banaania” rungossa kuin toisissa ohjattavuuden ja kiihtyvyyden parantamiseksi. Kajakin valinta on pitkälti kiinni melojan henkilökohtaisista mieltymyksistä.
Kuntokajakki on harmaata aluetta merikajakin ja kilpakajakin välimaastossa. Se on selvästi nopeampi kuin merikajakit, mutta hitaampi kuin kilpurit. Kuntokajakki on myös tukevuudeltaan välimallia – sillä voi pienen harjoittelun jälkeen meloa tuulessa ja aallokossa, mutta kovin hurjiin keleihin sillä ei käy lähteminen. Monet kuntokajakit täyttävät vanhoille kilpakajakeille asetetut mittavaatimukset. Esimerkkejä tällaisista ovat Nelo Razor ja Vajda Civet Cat. Osa kuntokajakeista on muotoiltu hieman vapaammin, esimerkkeinä B&W:n suosittu Flash ja vajallemme uutuutena saapunut merikuntoiluun tarkoitettu Valley Rapier, jolla Skorvön isäntä tekee matkaa vajan ja virkapaikkansa väliä.
Kilpurilla pienikin, noin 10 cm korkuinen laine tuntuu suurinpiirtein samanlaiselta kuin metrin aallokko tyhjällä merikajakilla. Kiikkeryysluokittelua listamuodossa joidenkin esim Merimelojien vajalla esiintyvien kajakkien osalta Kirtonin käyttöön ottamalla asteikolla jossa 1 on kiikerin ja 10 tukevin
- 1 – Nelo Vanquish, Plastex, Vajda
- 2 – Cleaver ja Tiger (Struer), Jaguar
- 2-3 – Lancer ja Ranger (Struer), Nelo Sea Vanquish ??
- 3 – Joker (Struer), Typhoon (Kirton)
- 6 – Tor ja Trainer (Kirton)
- 8 – Pyranha Lightning, Porkkana (Tracer)
- 9-10 -Nelo Razor, Flash, Valley Rapier
Merikajakit ovat asteikon ulkopuolella. Inuk on ehkä luokkaa 10-11, suurin osa vielä selvästi tukevampia.
Merimelojien käyttöoikeusvajassa katse osuu nopeasti muu-tamaan kuntokajakin tyyppiseen alukseen. Keskikäytävän perillä on hyllyssä yksi Avoncraft Laance (Heiku), sekä muutama Porkkana eli Tracer. Heti hikimittarin kupeessa on kohtuullisen nopea ja tukeva Struer Boatsin Duet-kaksikko, jolla olemme käyneet Skorvössa ja ottaneet ykköstilan kuntomelontatapah-tumissa useammallakin eri miehistöllä. Joitakin kilpakajakkejakin on, mutta niihin kannattaa tutustua paikan päällä jonkun niitä tuntevan opastuksella. Valitettavasti kaikki kajakit ovat melko vanhoja ja huonokuntoisia, joten niitä käyttävät käytännössä joutuvat varautumaan pieniin yllätyksiin matkan aikana. Muutamaa kajakkia olemme itse korjailleet jotta niillä pääsisi melomaan.
Suureksi ilokseni olen huomannut, että aika moni lähinnä retkimelontaa harrastava Merimeloja on ryhtynyt harjoittelemaan vajasta löytyvillä lasten kilpakajakeilla ja kuntokajakeilla. Pitäisi jonain päivänä suorastaan ottaa valokuva vajalla pyörivästä joukosta. Eräänäkin päivänä vesillä oli yhtä aikaa kolme Pyranha Lightningia, kaksi Lanceria, yksi ASA ja yksi Tracer – kaikissa istui kokeneeksi luokiteltava retkimeloja.
Jos kuntokajakki- ja kilpakajakki-innostus näin nostaa päätään, mikäpä olisi sen mukavampaa harrastuksen kannalta kuin se, että seura esimerkiksi ratajaoston muodossa hankkisi muutamia uusia kuntokajakkeja ja helppoja kilpureita jäsenten käyttöön. Samalla niistä hyötyisivät nuorisojaoston uudet innokkaat juniorit.
Rauli Rautavuori 
Nyt kun vanha artikkeli nousi toisessa asiayhteydessä esille; yhdeksässä vuodessa on tapahtunut paljon, rata- ja maratonmelonnan SM-mitaleitakin olen muutaman ehtinyt saavuttamaan ja tiedot ovat melonnan monella osa-alueella syventyneet. Kiinnostus harrastuksessa kehittymiseen ei kuitenkaan ole kadonnut. En edelleenkään tiedä kaikkea, enkä välttämättä edes tarpeeksi 🙂