Idäntiellä 2008
Idäntiellä, meriretkellä Tukholmasta Helsinkiin vietimme kaksi viikkoa kesälomastamme 2008. Hieno reitti, jonka soisi jokaisen merimelojan joskus kokevan.
Aloitimme oman matkamme sunnuntaina 29.6. Tukholmasta Djurgårdsbrunnsvikeniltä, melontayrittäjä Magnus Fischerin laiturista. Merihistoriallisen museon rantanurmikko oli ennestään tuttu vesillelaskupaikka Stockholm Kanotmaraton 2004 -tapahtumasta. Djurgårdenin kanava saatteli meidät matkaan kohti Tukholman saariston koiliskulmaa, Söderarmin majakkasaarta. Tällä kertaa vietimme tässä kauniissa, mutta turhan vilkasliikenteisessä saaristossa kaksi päivää.
Ensimmäinen pitkä iltapäivämelonta vei meidät luodolle Ljusterön saaren kupeelle. Päivän ainoa ateria nautittiin Södra Ljusteron Linanäsin satamassa sijaitsevassa viihtyisässä ruokapaikassa nimeltä Skärgårn Restaurang. Paikka on helppo huomata vesiltä lähestyessä. Toinen melontapäivä olikin sitten koko reissun pisin, 55 km Blidön salmen kautta Söderarmin majakkasaarelle. Blidön salmesta Stämmärsundista löytyy erinomainen Skärgårdsmak-ruokapaikka Blidö Wärdshus, jossa palvelu on ystävällistä melojallekin. Liekö syynä se, että yrittäjä vuokraa kanootteja ja tarjoaa ohjattuja melontoja ? Päivän reittiä pidensi Söderarmin sijainti suoja-alueella – meloimme varmuuden vuoksi väylän kupeella suoja-alueen osuuden. Söderarm sijaitsee periaatteessa suoja-alueella, mutta sinne on maihinnousu sallittu. Söderarmilla toimiva yrittäjä tarjoaa sisämajoitusta, saunaa ja ohjelmapalveluja. Emme noista mitään kokeilleet, mutta jos Söderarmille joskus tulee uudestaan matka, täytyy ainakin sauna tilata.
Kolmannen matkapäivän aamuna heräsimme sankan sumun keskellä. Ei kiirettä aamupalan kanssa. Vasta puolilta päivin oli sumu siinä määrin hälvennyt, että saatoimme ennustetun hyvän melontasään saattelemana lähteä matkaan. Tuuli puhalsi luoteesta 5 m/s, oli kirkas aurinkoinen päivä. Kompassisuunnalla kohti 31 km ylityksen takana näkymättömissä odottelevaa Lågskärin majakkasaarta !! Noin tunnin melonnan jälkeen tuuli oli noussut jo selvästi. Keskustelimme sääennusteesta ja siitä, minkä verran tuuli voisi nousta. Vielä jonkin aikaa melottuamme, ehkä noin 12 km matkan tultua täyteen, tuuli ei enää noussut lisää. Arvioimme aallokon ja tuntuman perusteella luoteistuulen voimakkuudeksi noin 8-9 m/s. Kohtalainen sivutuuli siis. Lisäksi parin kilometrin jälkeen Katrin istuimen kiinnitys petti osittain. Mitä tehdään, mietimme .. päätimme jatkaa, koska melonta sujui kaikesta huolimatta ongelmitta. Suurehkon aallokon vuoksi kiersimme Flötjanin majakan ja siitä kohti Lågskäriä johtavan matalikon reilusti yläpuolelta. Saavuimme Lågskärin majakkasaarelle noin viiden tunnin melonnan jälkeen.
Lågskärin majakkasaarella sijaitsevassa vanhassa luotsituvassa toimii Ahvenanmaan lintuyhdistys. Osa saaresta on rauhoitusaluetta, jolla liikkuminen on kielletty. Kartta alueista löytyy luotsituvan seinästä. Melojille sopivia eri tuulensuunnilla suojaisia rantautumispaikkoja on majakkatornin molemmin puolin. Tällä kertaa rantauduimme majakan koilispuolelle pieneen poukamaan. Majakkatornin ovi ei ole lukossa. Sisältä löytyy vieraskirja ja majakkaseuran esitteitä. Majakkatorniin nousua ei ole erikseen osoitettu kielletyksi, joten vieraskirjan perusteella sen voi olettaa olevan sallittua. Täytyy myöntää että Lågskärin saaren rauha keskellä Ahvenanmerta majakoineen ja maisemineen oli reissun kohokohta – jos yksittäistä kohokohtaa voi ylipäänsä nimetä. Tuntui että sen takia kannatti tehdä ylitys Ruotsista Suomeen.
Lågskäristä on vielä noin 10 km koiliseen lähimmille pikkuluodoille ja noin 15 km ensimmäisille tuulisella kelillä rantautumiskelpoisille luodoille tai saarille. Niiden kautta Maarianhaminan suunnasta lähestyvälle ylitys ei ole liian pitkä, ja mikä parasta, majakkasaari näkyy koko ajan. Niiden kautta myös jatkoimme neljäntenä melontapäivänä matkaamme Foglön saaristoon.
Seuraavien päivien matkaohjelmamme olikin sitten varmasti tuttua seutua monille Turun- ja Ahvenanmaan saaristoissa meloneelle. Kökarin selän yli Kökarin Karlbyn satamaan kauppa-asioille ja vettä hakemaan, sitten suoraa viivaa Utön kautta Jurmoon, edelleen Borstön kautta Vänön lähelle, sieltä sitten Rosalan kaupan kautta Hankoniemen kupeelle Gunnarin saarille.
Näihin päiviin mahtui myös reissun erikoisin eläinhavainto. Kökarin kaakkoispuolella pienellä luodolla yöpyessämme heräsimme yht’äkkiä yöllä outoihin ääniin. Teltan ulkopuolelta kuului jotain, joka muistutti lähinnä jättiläisen röyhtäisyä .. teltan ovesta kurkistaminen osoitti että ei ollut jättiläistä, ei. Sen sijaan luodon korkeimmalla kohdalla seisoi iso hirvi mölisemässä. Epäilemättä se oli uinut ulkosaaristossa jostain ja noussut luodolle, kenties kumppaniaan kutsumaan. Hetken kuluttua elukka huomasi teltasta pilkistävät ihmisten päät. Pienen tuijotustuokion jälkeen se häipyi jonnekin. Aamulla hirvestä ei enää näkynyt vilaustakaan.
Olimme sopineet kohtaavamme Merimelojien Helsinki-Hanko-Helsinki retken Suomen Majakkaseuran hallinnassa olevalla Gustavsvärnin saarella Hangon edustalla. Tämä tapahtuikin sitten päivää etuajassa – hyvästi odotettu vapaapäivä – kun retkeläiset olivat edenneet nopeasti hyvien tuulten saattelemana. Hangosta Helsinkiin meloimme Reinon johdattelemana erinäisten mielenkiintoisten kohteiden kautta. Tutuiksi tulivat mm. Jussarö, saunat em. saaren lisäksi Byxholmenilla ja Gustavsvärnissä, Bogaskärin saari Meripelastusseuran tukikohtineen, sekä Hättön muflonilampaat.
Muflonilampaita (kotoisasti ”muffinsseja”) on Suomessa kahdella saarella, Porin edustan Säpissä ja Inkoon Hättössä. Hättön saari on rauhoitusaluetta, johon maihinnousu on kielletty. Äänettä lähestyvä meloja voi kuitenkin tarkkailla eläimiä vesiltä lipumalla saaren eteläpuolelle aukeavaan lahteen. Pohjukassa kaislikon takana ne todennäköisimmin ovat .. jos etelätuuli ei ole jo kuljettanut varoittavaa ihmisen hajua. Itse näin muflonit nyt toisen kerran, suurelle osalle kokemus oli ensimmäinen. Kannattaa pistäytyä, mutta hiljaa muflonien ehdoilla.
Matkan viimeinen yö vietettiin tutulla saarella, Merimelojien Skorvössa, jossa nautittiin myös reissun parhaat löylyt. Sunnuntaina 13.7.2008 kajakkimme lipuivat vajan laituriin. Kaksi viikkoa ja 534 km – kesän 2008 suuri meriretki.
Rauli Rautavuori 
Kommentit