Tiedonmurusia Lofooteilla melonnasta

lofokartta

Teimme kesällä 2010 melontaretken Lofooteilla. Alueen melontaolosuhteista ei paljoa ole suomeksi kirjoitettu, joten jokainen Lofooteille melomaan haluava joutuu kokoamaan tarvitsemansa tiedonmurusista. Seuraavassa tietoa ja tulkintoja muidenkin hyödynnettäväksi. Kommentoikaa, korjatkaa, täydentäkää!

Vuorovesi noudattaa Norjassa, kuten muuallakin, kuuden tunnin rytmiä vuorokautisen siirtymän ollessa 50 minuuttia eteenpäin. Vuorovedestä ja siihen liittyvistä laskelmista löytyy Suomessa kirjallisuutta esimerkiksi kirjastoista. Lofooteilla vuoroveden korkeusero vaihtelee noin 1,5 – 3,5 metrin välillä riippuen kuunkierron vaiheesta ja paikasta. Yleisesti ottaen vuoroveden korkeusvaihtelu on suurempaa saariketjun ”sisäpuolella” Vestfjordenin puolella kuin Atlantin puolella. Vuorovesitaulukon saa kätevästi netistä http://vannstand.no/index.php/nb/english-section/tide-table josta kannattaa valita Lofoottien Austvagøylla sijaitseva Kabelvåg.

Vuonojen suulla voi virrata – kovaakin. Joidenkin vuonojen suulle muodostuu koski virran ollessa voimakkaimmillaan, esimerkkinä Grunnførfjorden jonka suulla paikalliset pitävät vuorovesimelontakursseja. Vuonojen suulla virtaa veden noustessa ja laskiessa, virtaus pysähtyy ja kääntyy korkeimmalla ja matalimmalla vedellä.

Lofoottien saaria erottavissa salmissa on voimakkaita virtauksia. Kaikissa neljässä salmessa virta kääntyy nousu- ja laskuveden puolivälissä. Käytännössä havaitsimme että nousuveden toisella puoliskolla ja laskuveden ensimmäisellä puoliskolla virran suunta on etelästä pohjoiseen, laskuveden toisella puoliskolla ja nousuveden ensimmäisellä puoliskolla virran suunta on pohjoisesta etelään. (Toisin sanoen: korkeamman veden aikana etelästä pohjoiseen, matalamman veden aikana pohjoisesta etelään.)

Syynä virtausten käyttäytymiseen on vuoroveden korkeusvaihtelun ero saariryhmän eri puolilla. Vuoroveden puolivälissä, keskivedellä, vedenpinta on samalla tasolla molemmin puolin. Matalimman veden aikaan vedenpinta sisäpuolella Vestfjordenilla laskee enemmän kuin ulkopuolella (on siis alempana), siksi vesi virtaa salmista sisään, pohjoisesta etelään. Korkeimman veden aikaan Vestfjordenin pinta nousee enemmän (on korkeammalla) kuin saariryhmän ulkopuolella, joten vesi virtaa salmista ulos, etelästä pohjoiseen.

Salmien kapeimpiin ja matalimpiin paikkoihin muodostuu koskia, erityisesti jos mereltä tulee maininkia virtaa vastaan. Salmien yli tai läpi melominen eivät kumpikaan vaadi erityisiä virtaavan veden taitoja, jos melonnan ajoittaa nousu- tai laskuveden puoliväliin. Koskimelontataitoja mahdollisesti hakeutuu salmiin nimenomaan silloin kun virtaa ..

Virran nopeuksia  salmissa korkeimmilla vuorovesillä:

  • Raftsundet: jopa 7 solmua
  • Gimsøystraumen: 4 solmua
  • Nappstraumen: 4 solmua
  • Sundstraumen: 4 solmua
  • Lofoottien eteläkärjen Moskenstraumen: arviot vaihtelevat 6-8 solmua

Muualla vuoroveden huomiointi on tarpeen lähinnä leiripaikan valinnassa. Kannattaa katsoa, ettei korkeimmalla vedellä hyvältä näyttävään paikkaan jää matalan veden ajaksi jumiin. Kannattaa myös katsoa tarkkaan, missä on korkeimman veden raja ettei tule yllätyksiä. Hiekkapohjan tunnistaa jo etäältä smaragdinvihreästä vedestä. Suojaiset hiekkapohjaiset laguunit, joita löytyy kohtuullisesti, ovatkin parhaita leiripaikkoja.

Atlantilta puhaltava tuuli nostaa suurempaa aallokkoa kuin mihin Itämerellä vastaavalla tuulella on tottunut.  Kallioseinämistä heijastuessaan se voi aiheuttaa ikävää ristiaallokkoa. Matalaan hiekkarantaan saapuessaan se nostaa mahtavat surffiaallot .. eräs pohjoisen Euroopan tunnetuimmista surffipaikoista on Unstadin hiekkaranta Lofoottien Vestvågøylla. Unstad, kuten muutkin komeimmat hiekkarannat sijaitsevat saariketjun luoteisreunalla. Moskenesøyalla erityisesti ja Vestfjordenin puolella yleisesti rannat ovat paljon karumpia ja jyrkempiä.

Melojan on hyvä seurata sääennusteita päivittäin ja suunnitella seuraavat etappinsa säiden ehdoilla. Monin paikoin saariston puute ja jyrkät kalliorannat tarkoittavat, ettei rantautuminen ole mahdollista. Liikkeelle lähtiessä on oltava varma, että pystyy melomaan seuraavallle mahdolliselle rantautumispaikalle saakka.  Säätietoja, mukaanlukien aallokkoennusteita, löytyy Norjan Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämältä verkkosivustolta http://www.yr.no/sted/Hav/68,06907_12,79477/ (linkin esimerkki Moskenesøyan länsipuolelta).

Sää yleisesti ottaen on hyvin vaihteleva, sateita tulee säännöllisen epäsäännöllisesti (retkellämme satoi joka toinen päivä) ja ilman suhteellinen kosteus on korkea eli vaatteiden kuivattaminen ei ole onnistu joka päivä. Sekä ilman että veden lämpötila on kymmenen asteen tietämissä, aurinkoisena päivänä voi olla lämpimämpääkin. Tuulisella säällä melarukkasetkaan eivät ole liioittelua.

Hyvät leiripaikat ovat harvassa. Toisaalta hyvät paikat ovat todella hyviä. Norjalaisen retkeilijän keräämäää tietoa Lofoottien leiripaikoista löytyy netistä http://turliv.no/lofoten/turmallofoten.html, ne kannattaa merkitä etukäteen kartalle. Löysimme tuossa mainittujen lisäksi joitakin hyviä paikkoja, niistä havainnekuva tuossa yllä ja mahdollisesti täsmällisten koordinaattien listan kera myöhemmin.

Norjassa on hyvin samankaltainen jokamiehenoikeus kuin Suomessa, joten sen suhteen ei pitäisi tulla ongelmia kunhan ei kenenkään pihalle laita telttaa. Kannattaa ehkä katsoa, ettei leirisaarella ole runsaasti lampaita tai isompia karjaeläimiä (joiden olemassaolon tunnistaa ”ruohonleikkurilla ajetusta” nurmesta paikassa jossa sellaista ei pitäisi olla ja isoista läjistä nurmikolla).

Kartoista  – suunnistamiseen käytimme vaelluskarttaa ”Lofoten – turkart” 1:100 000 ja kompassia. Lisäksi meillä oli sijaintitietojen tallentamista ja erikoistilanteita varten GPS, johon ladattuna alueen merikortit. Merikortista oli hyvä leirissä seuraavaa etappia suunnitellessa tarkistaa matalikkojen sijainteja ja sitä, mitkä alueet kuivuvat kokonaan laskuvedellä ..  Ainakin Garminin BlueChart G2 -sarjassa on käyttökelpoiset Lofoottien merikortit.

Autolla Lofooteille matkustavan pitää löytää paikka, johon auton voi turvallisesti ja laillisesti pysäköidä retken ajaksi. Moni leirintäalue varmasti sallii auton jättämisen, jos yöpyy kerran. Me jätimme auton Hammerstad Campingiin Svolværin lähelle, emmekä kuulemma olleen ensimmäisiä jotka mahdollisuutta kyselivät. Pysäköinti ei maksanut mitään, joten tuskin olemme viimeisiäkään..

Saariketjun ”sisäpuolen” Vestfjordenin kylistä löytyy ruokakauppoja ja vedenottopaikkoja. Muuten turismiin painottuneet kaupungit eivät välttämättä luonnon pariin retkelle tullutta melojaa kiinnosta. Henningsvær http://www.henningsvar.com/ on ehkä poikkeus säännöstä, sillä sen pääelinkeinona on säilynyt kalastus. Retkeilijälle tuttua tunnelmaa tuo kallio- ja vuorikiipeilykoulu Nord-Norske Klatreskole ja sen yhteydessä toimiva viihtyisä kahvila . Lofoottien lounaisin kylä Å i Lofoten on turistipyydys, mutta sen kuivakalamuseo on tutustumisen arvoinen. Lofoottien luonto itsessään on suuri nähtävyys, muunlaisista nähtävyyksistä ja aktiviteetista kiinnostuneet voivat tutustua mahdollisuuksiin  Lofoottien matkailutoimiston sivuilla http://www.lofoten.info/. Melojaa saattaisi ehkä kiinnostaa surffikurssi Unstadin rannalla  – surffikajakeilla.

5 Comments on “Tiedonmurusia Lofooteilla melonnasta

  1. Itse tutustuin Norjan vuorovesiilmiöön Tanafjorden alueella Tenojoen loppupäässä. Vaihtelu oli ilmeisesti 2,5 m ja kanootti sidottiin varmuuden vuoksi puuhun yöksi vaikka nousuveden aikaan rantauduttiin. Virran voimakkuuden havaitsimme vasta kun olimme tulossa takaisinpäin Jäämereltä Tenojoen suulle, melonta oli tahmeaa virtaa vastaan. Laskuveden aikaan Tenojoen suisto oli iso hiekkalaatikko, jossa oli siellä täällä hieman vettä. Telttapaikalta oli kiva seurata illan ja aamun mittaan veden liikettä. Melonta jäämerelle tehtiin tarkalleen nousuveden aikaan.

  2. Raftsundetissa saatiin nauttia mukavasta työnnöstä. Alla ote matkapäiväkirjasta.

    Ke 21.7.
    Hieno päivä. Vaihteeksi aurinkokin paistoi. Upeita maisemia jälleen, toistoa, mutta täällä vaan niin on. Päivän tähänastinen kohokohta oli Raftsundetin melominen. Arveltiin myötävirtauksen vaikutukseksi noin 4-5 km/h. Rennolla melonnalla ehkä noin 7km/h mentiin GPS:n mukaan 12km/h. Pienen pientä kosken poikasta näkyi yhdessä kohtaa ja virtauspyörteitä monin paikoin. Tultiin Raftsundettia suunnilleen pohjoisesta etelään nousuveden ensimmäisen puolikkaan aikana…

  3. Käytännössä havaitsimme että nousuveden toisella puoliskolla ja laskuveden ensimmäisellä puoliskolla virran suunta on etelästä pohjoiseen, laskuveden toisella puoliskolla ja nousuveden ensimmäisellä puoliskolla virran suunta on pohjoisesta etelään. (Toisin sanoen: korkeamman veden aikana etelästä pohjoiseen, matalamman veden aikana pohjoisesta etelään.)

    Syynä tähän on vuoroveden korkeusvaihtelun ero saariryhmän eri puolilla. Vuoroveden puolivälissä, keskivedellä, vedenpinta on samalla tasolla molemmin puolin. Matalimman veden aikaan vedenpinta sisäpuolella Vestfjordenilla laskee enemmän kuin ulkopuolella (on siis alempana), siksi vesi virtaa salmista sisään, pohjoisesta etelään. Korkeimman veden aikaan Vestfjordenin pinta nousee enemmän (on korkeammalla) kuin saariryhmän ulkopuolella, joten vesi virtaa salmista ulos, etelästä pohjoiseen.

  4. Vuorovedestä: kuun kasvaessa vuoroveden korkeusvaihtelut kasvavat nekin ja pienenevän kuun aikana vähenevät. Tämä ei välttämättä ole kanootillla iso ongelma, mutta on hyvä pitää mielessä, jos vaikka yöpyy kasvavan kuun aikana samassa paikassa useamman yön. Silloin nousuvesi tulee joka yö ylemmäs. Ilmanpaine vaikuttaa vedenkorkeuteen 1 mb ~1 cm. Iso paineen muutos ja täyden kuun vuorovesi voi aiheuttaa suuriakin poikkeamia taulukoiden arvoihin. Jos kaipaa surffeja, kannattaa ajoittaa retki täyden kuun tietämiin. Jos ei, niin ennen ja jälkeen uuden kuun. Pohjoisen pallonpuoliskon keväällä vaihtelut ovat pienempiä kuin syksyllä.

    • Ilmanpaineen vaihtelun vaikutukset on tosiaan syytä huomioida. Teltan voi aina laittaa ylemmäs kuin aluksen, eikä kajakin / kanootin sitominen yöksi puuhun ole lainkaan huono ajatus. Jos haluaa ottaa varman päälle, laittaa kokonaan vihreälle, maastoon jossa ei ole kuivuneen merilevän rippeitäkään. Lofooteilla ja varmaan muuallakin Norjassa tämä on suhteellisen helppoa, sen sijaan esimerkiksi Tanskassa viheliäistä puuhaa. Paattia joutuu kanniskelemaan satoja metrejä loivalla hiekkarannalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: